Vanajanselkä – ahvenaitta ja kuulu kuhavesi

Ahven

Tuskin yksikään pilkkijä on joutunut lähtemään Vanajanselältä ilman ahvenia. Alueella järjestetään myös lukuisia pilkkikilpailuja. Vaikka Vanajan talvinen ahven on useimmiten pienikokoista, nousee sitä runsaasti. Kilpailuissa vikkelimmät pilkkijät nostavat jäälle lähes 20 kiloa ahvenia. Pikkuahvenet ovat omiaan vaikkapa kalakukkoon, mutta kokeneet pilkkijät tavoittelevat selkävesiltä myös paistinpannuun kelpaavia ajoahvenia. Hämäläiseen tyyliin siiman päähän solmitaan usein tasapainopilkki, mutta vielä yleisempi viehe on pystypilkki pienellä värikoukulla varustettuna. Erityisen varma väline on tapsipilkki, jossa mormyska ripustetaan vaaksanmittaiseen siimaan pystypilkin alapuolelle. Syötiksi kelpaa kärpäsen- tai surviaisentoukka. Parhaat tärppipaikat löytyvät Vanajanselän matalikoilta ja loivasti syveneviltä rannoilta.

Suuret Vanajanselän ahvenet ovat kesällä huomattavasti helpommin narrattavissa kuin talvella. Paras aika niiden pyyntiin on loppukesä ja syksy. Silikonista valmistettua viehettä, jigiä, kannattaa heitellä kivikoissa sekä niemen- ja saartenkärkien nopeasti syvenevissä rinteissä. Varsinaiset körmyniskat saadaan uistelemalla. Pienet syvännevaaput toimivat hyvin vedenalaisilla karikoilla ja niiden liepeillä. Haukia ahvenenuistelun lomassa nousee usein kiusaksi asti.

Kuha

Vanajanselkää on mahdoton sivuuttaa puhumatta kuhasta. Ehdottomasti varmin tapa napata kuhapaisti on uisteleminen kesällä. Mitä lämpimämpi vesi, sitä parempi syönti. Perinteisesti siimaan kiinnitetään keskikokoinen vaappu ja sen eteen yksi tai useampi painouistin. Myös painavaa jigiä kannattaa kokeilla painouistimen tilalla. Hyviä kesäsaaliita saadaan ainakin Keisan saaren ympäriltä, Lusinselältä sekä Suntista heti Vanajaniemen länsipuolelta. Yleensä kuhaa uistellaan illalla ja yöllä, mutta Vanajalla se nappaa hyvin myös päiväsaikaan. Selkäveden kuhanuisteluopeilla pärjää hyvin myös vesistön kapealla reittiosuudella Lepaalta Kernaalanjärvelle saakka.