Ahven
Kansalliskalamme ahvenen tapaa vesissä kuin vesissä. Se on ihanteellinen pyydettävä, sillä se ottaa lähes mihin tahansa syöttiin. Ahvenelle kelpaa vesihyönteisten lisäksi muun muassa kuoreet, muikut ja salakat. Keskikesän tyyninä kesäiltoina saattavat piikkiselät rikkoa vedenpinnan ahvenparven ajaessa takaa pikkukaloja. Tummissa vesissä ahven on lähes musta, kun taas kirkkaissa vesissä sen kyljet ovat hopean vihreät.
Kuha
Sameiden vesien kuparikylki on petokala, joka saalistaa hyvän hämäränäkönsä ja kylkiviiva-aistinsa turvin. Kuha kutee touko-kesäkuussa, jolloin se hakeutuu matalien lahtien kovapohjaisille alueille kutemaan. Koiraskuha jää vartioimaan kutualuetta ja iskee aggressiivisesti lähistöllä liikkuvien tunkeilijoiden kimppuun. Tästä johtuu, että kutualueilta uistimeen tarttuvat kuhat ovat usein koiraita. Vanajanreitin vesistä saadaan vuosittain ennätyksiä hipovia kuhia. Suurimmat niistä ovat yli 10 kg. Kuhan alamitta asetuksessa on 37 cm, mutta alamittaa on paikoin nostettu kalastusalueen päätöksellä.
Hauki
Vesiemme krokotiili sopeutuu lähes kaikenlaisiin vesiin. Vanajanreitillä se tukistaa vavan päässä niin järvien syvänteissä kuin järvien välissä olevissa joissa. Salaattia lukuun ottamatta hauki on kaikkiruokainen. Sille kelpaa kalojen lisäksi myös vesilintujen poikaset. Sillä on ainoastaan kaksi mainittavaa uhkaa: ihminen ja toinen hauki. Nälkäisimmillään hauki on heti kudun jälkeen toukokuussa ja syksyllä.
Kirjolohi
Presidentti Urho Kekkonen antoi vuonna 1965 Pohjois-Amerikasta tuodulle sateenkaariraudulle uuden nimen, kirjolohi. Tämä maahanmuuttaja tunnetaan kalamiesten keskuudessa armottomana tappelijana ja siimankatkojana. Kiitollisena pyydettävänä se kelpuuttaa syötiksi niin tavallisen madon kuin uistimenkin.
Lahna
Hämeen maakuntakala, lahna, on yksi kookkaimmista onkikaloistamme ja niitä on runsaasti lähes kaikkialla Vanajanreitillä. Ne liikkuvat yleensä parvissa rantojen tuntumassa. Hyvää lahnapaikkaa etsiessäsi viritä onki mielellään tuulenpuoleiselle rannalle. Lahna voi elää jopa 40-vuotiaaksi!
Made
Matikka eli made on pohjakala. Se on erittäin huononäköinen, joten se joutuu hakemaan ravintoa hyvän hajuaistinsa ja tuntoviiksien avulla. Kömpelönä uimarina se saa hankalasti kiinni eläviä kaloja. Made syö pohjasta kuolleita kaloja, vesieläimiä ja joskus voi ruokalistalle joutua rapukin. Made on siitä erikoinen kala, että se lisääntyy talvella helmikuussa. Se kasvaa parhaiten talvikuukausien aikana päinvastoin kuin muut suomalaiset kalalajit.
Toutain
Särkikaloihin kuuluva toutain on petokala. Se on ollut uhanalainen, mutta nykyään se on istutusten ansiosta saatu leviämään eteläisen Suomen vesiin. Ankarasti taisteleva toutain ottaa pieniin vaappuihin ja lippoihin, mutta sen voi saada isommalla uistimella kuhanuistelun yhteydessä. Toutaimeen voi törmätä koko Vanajanveden reitillä.
Ankerias
Käärmemäinen ankerias on melkoinen yllätys siiman päässä. Pitkäsiimalla sitä saadaan parhaiten, mutta se saattaa ottaa myös tavalliseen mato-onkeen. Vanajanveden reitille ankeriaita on istutettu vuosia. Luonnossa ankeriaat lisääntyvät Sargas-somerellä, josta ne vaeltavat tuhansia kilometrejä merivirtojen mukana Suomen rannikolle. Vaellusvietti on niillä niin kova, että niiden arvellaan joskus luikerrelleen jopa kuivalla maalla päästäkseen vesistöstä toiseen.
Täplärapu
Täplärapu on varsin uusi laji Suomessa. Se on kotoisin Pohjois-Amerikasta – ensimmäiset niistä istutettiin tänne 1960-luvulla. Täplärapu on toinen Suomessa yleisesti esiintyvistä rapulajeista.