Isosorsimo

Isosorsimo (Glyceria maxima) on 1–2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi. Se kasvaa rannoilla laajoina heleänvihreinä, usein puolikelluvina kasvustoina ja muodostaa patjamaisen tiiviitä, paksuja juurimattoja. Kasvi kukkii heinä-elokuussa ja sitä tavataan useimmiten pehmeillä pohjilla rehevöityneissä vesissä jokien ja järvien rannoilla, ojissa sekä kaivannoissa.

Elinvoimaisena kasvina ja hyvänä kilpailijana isosorsimo on leviämässä yhä uusille järville. Korvaamalla luontaisen rantakasvillisuuden se muuttaa haitallisesti rantoja sekä kalojen ja rapujen elinympäristöä. Suurista vaikeakulkuisista kasvustoista on haittaa myös virkistyskäytölle, kuten kalastamiselle, uimiselle ja veneilylle. Edullisinta ja helpointa on yrittää estää isosorsimon leviäminen uusiin paikkoihin ja poistaa kasvusto silloin, kun se ei vielä ole ehtinyt levitä suureksi. Suurten kasvustojen poistaminen on työlästä ja aiheuttaa paljon kustannuksia. Torjuntaa rajoittaa usein se, ettei isosorsimoa tunnisteta vieraslajiksi.

Isosorsimo on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto.

Haitat - miksi isosorsimoa tulisi torjua?

  • Syrjäyttää alkuperäisiä rantakasveja
  • Aiheuttaa rantojen umpeen kasvamista
  • Muuttaa haitallisesti kalojen, rapujen ja vesilintujen elinympäristöjä
  • Laskee rantojen virkistyskäyttöarvoa
  • Lohkeavat lautat voivat vaarantaa vesiliikennettä
  • Kasvustot aiheuttavat haittaa siltojen rakenteille
  • Maisema-arvoa vähentävä vaikutus
  • Hajoavat kasvustot kuluttavat happea


Tavoitteena on alkuperäisluonnon ja uhanalaisten lajien turvaaminen sekä muiden vieraslajien aiheuttamien haittojen ehkäiseminen. Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toiminta ovat ruoantuotannon ja koko olemassaolomme perusta. Isosorsimo syrjäyttää Suomessa aggressiivisesti massakasvustoillaan maamme alkuperäisiä rantakasveja sekä aiheuttaa rantojen umpeen kasvamista. Tämä muuttaa haitallisesti kalojen, rapujen ja vesilintujen elinympäristöjä. Tiiviitä kasvilauttoja muodostava isosorsimo ei sovellu mm. kutuympäristöksi.

Isosorsimon haitat ulottuvat sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin, kun rantojen virkistyskäyttöarvo laskee mm. uimisen, veneilyn ja kalastamisen hankaloitumisen myötä. Tällä voi olla välillistä vaikutusta myös matkailuun ja rantatonttien arvoon. Vesiliikenteelle voi aiheutua jopa suoranaista vaaraa isosorsimoiden kasvustoista lohkeavista lautoista, jotka kulkevat virran mukana vesistössä pitkiäkin matkoja ja tukkivat vesiväyliä. Kasvustojen on myös todettu aiheuttavan haittaa siltojen rakenteille. Laajoilla, monotonisilla isosorsimokasvustoilla on maisema-arvoa vähentävä vaikutus. Hajoavat kasvustot myös kuluttavat happea. Isosorsimosta voi olla paikoitellen myös hyötyä: muiden ilmaversoisten vesikasvien tapaan se suojaa rantoja eroosiolta sekä pidättää ravinteita.