Päiväkotilaiset pääsivät retkelle, jossa heille selitettiin majavasta. Mitä aikuinen majava painaa, mikä on sen paras tuntoaisti ja millainen sen pesä on. Ensin pääsimme näkemään majava perheen pesä, joka oli risuista ja kasveista rakennettu iso keko. Huomasimme saavuttuamme pesälle majavan tulleen juuri ulos, kun suuaukolta näkyi kupla vana. Pesää tarpeeksi ihasteltua jatkoimme matkaa katsomaan majavan patoa. Padossa oli reikä, mutta siihen majava oli tuonut tuoretta puuta paikkaamista varten. Patoa ihasteltiin myös sillalta, jos siihen uskalsivat tulla, koska silta ei ollut ihan parhaimmassa kunnossa. Lapset kuuntelivat tarkasti selitettäessä, että Suomessa oltiin jo kauan aikaa sitten metsästetty majavat sukupuuttoon ja nykyinen laji on tuotu Kanadasta.
Matkalla takaisin katokselle ihasteltiin maisemia ja opeteltiin asioita puista. Lapset osasivat hienosti vastata kysymyksiin ja uskon jokaisen oppineen jotain uutta. Katoksella tutkiskeltiin majavan kalloa ja siliteltiin taljaa. Suuri ihmetys oli, kun majavan hampaat olivat ihan ruskeat. Värin selitys hampaissa oli suoja kerros, mitä majava tarvitsee järsiessään puita. Kallon suoraviivaisuus selittyi majavan uinnin helpottumisena. Retket tehtiin kolmessa ryhmässä, joten kun toinen ryhmä oli retkellä, toiset söivät eväitä ja tutustuivat magneetti onginta peliin. Peli oli tosi mieluisa lapsille ja samalla pystyi opettelemaan Suomen yleisiä kala lajeja. Malttia piti olla, jotta jaksoi odottaa omaa vuoroaan ja pystyi luovuttamaan ongen seuraavalle. Vilinään ja vilskettä oli päivän mittaa riittänyt ja lähtiessä ketä tahansa saattoi väsyttää.
Jutun kirjoittaja on Vanajavesikeskuksen TET-harjoittelija Aino-Kaisla