Vaan välillä hyvinkin näkyvää. Se on sitä, mitä kalastajat kiroavat keväisin ja syksyisin pyydyksissään, uimarit laiturin rappusissa. Sitä ruskeanvihreää, vähän liukasta ja limaista.
Piilevät on kasviplanktonryhmä. Ne ovat monimuotoinen porukka erikokoisia ja muotoisia leviä. Ne esiintyvät yksittäin tai usein myös ryhmissä, kolonioina. Yhteistä niille on soluja peittävät kovat kuorirakenteet, jotka koostuvat kovasta piioksidista. Piioksidi on samaa tavaraa kuin lasin raaka-aine. Piilevät lisääntyvät valtaosin niin, että rasian mallisesta kuoresta irtoavat kansi ja pohja erilleen, ja kumpikin kuorenpuolisko kasvattaa puuttuvan, pienemmän osan viereensä. Tämä tietysti johtaa lopulta solujen koon pienenemiseen. Yksilöiden jatkuvaa pienenemistä vastaan tapahtuu välillä myös suvullista lisääntymistä, joka korjaa uuden yksilön koon normaaliksi.
Piileviä esiintyy makeissa vesissä yhtälailla kuin merissäkin. Niitä tavataan ulapan planktonissa ja ranta-alueilla kiinnittyneenä kasvien ja kivien pinnoille. Ne ovat tärkeä leväryhmä, jonka biomassa saattaa olla ajoittain suurin koko järven kasviplanktonyhteisössä. Eri lajit ovat varsin herkkiä elinympäristönsä eri ominaisuuksille, ja tätä tietoa hyödyntämällä piilevistä on muodostunut yksi tärkeimmistä bioindikaattoriryhmistä. Lisäksi kovat piikuoret kestävät pohjasedimentteihin vajonneina jopa kymmeniä tuhansia vuosia hajoamatta. Kun tunnetaan kunkin lajien elinympäristövaatimukset ja osataan ajoittaa sedimenttinäytteen ikä, voidaan arvioida millaista vesi tai ilmasto on ollut silloin kun näytteestä löytynyt leväyhteisö on ollut elossa.
Piilevät ovat suhteellisen suurikokoisia ja painavia, joten niille on kehittynyt mitä kauneimpia kuoren muotoja hidastamaan vajoamista päällysveden valosta pimeisiin syvyyksiin. Tässä ilmainen vinkki jollekulle korutaiteilijalle; piilevät ovat kuin pieniä koruja. Sormiin tarttuva ruskea töhnä on vain hämäystä!