”Tämä vuodenaika on kaikista huonoin vierailulle”, toteaa Retulansaaren Laurilan tilan emäntä, Katri Erkamo ottaessaan vieraitaan vastaan Laurilan pihamaalla. Katri viittaa kommentillaan alkusyksyyn, aikaan ennen ruskan alkua.
Ensikertalaisena katselen ympärilleni. Talon kulmalta levittäytyy vehreä maisema täynnä komeita lehtipuita sekä kyyttöjen ja lampaiden laiduntamaa ketoa. Tasaista maa ei ole, vaan kumpuilevaa ja kallioista. Suurten kivien vieressä kasvaa siellä täällä katajia ja punaisia marjoja täynnä olevia happomarjapensaita. Pupun häntää muistuttavat jänöapilat ja siniset peurankellot värittävät heinikkoa. Aurinko saa vihreään väriin jo osittain sekoittuneet keltaisen ja purppuran sävyt hohtamaan kynäjalavien lehdissä. Jos tämä näky on paikallisesta vaatimaton, niin miltähän täällä mahtaa näyttää muina vuodenaikoina?
Retulansaaren upeus ei suinkaan rajoitu kuvailemaani perinnemaisemaan. Saareen kiteytyy myös Vanajaveden laakson kansallismaisema parhaimmillaan: Retulansaari on yksi Suomen arvokkaimpia maaseudun kulttuurimaisemia. Vaalittava saari sisältää perinnemaisemien lisäksi kiinteitä muinaismuistoja rautakauden ajalta asti, luonnonsuojelualueita, harvinaisia kasveja sekä tiiviin, hämäläisen kylänraitin alkuperäisine 1800-luvun rakennuksineen. Yksi näistä rakennuksista on upea Laurila, Katrin koti.
Katrin suku on asunut Retulansaaressa kuuden sukupolven ajan. Katri tuntee saaren historian ja nykyisyyden, pysyvyyden ja muutoksen. Tarkemmin Katrin tarinaan ja Retulansaareen voi tutustua 29.10. julkaistavassa Vanajaveden seudun ihmisten tarinoita esittelevässä Pisaroita-kirjassa.
Idylliseen Retulansaareen haluaa palata uudelleen – sekä ensikertalainen että kanta-asukas!