Hektinen kevät, palavereita, tapahtumia, kiirettä.
Ja yht`äkkiä olen äärettömässä, äänettömässä paikassa. Olen maailman vaikuttavimman äänen, hiljaisuuden, lumossa.
Lähes kaksi viikkoa yksin, tärkeimpänä tehtävänä pitää itsensä lämpimänä, kuivana ja saada tarpeeksi nestettä ja ravintoa.
Kurun kansainvälisen eräopaskurssin kaksiviikkoinen yksinvaellus, Bear-Ski, on jokakeväinen koulutustapahtuma Hammaskairan erämaassa. Itse toimin vaelluksella turva/ensiapumiehenä. Tehtävänäni on hiihtää Jyppyrämaahan ja perustaa sinne check-point, jolla jokainen yksinhiihtäjä käy määrättynä päivänä.
Tämän yksinolon aikana jää kaikki eletty elämä taakse. Olen vain minä, tässä ja nyt. Nykyisyys on juomaveden sulatusta lumesta, polttopuiden hakua, ruuanlaittoa ja moninaista luonnon havainnointia.
Näen ahman jäljet, löydän karhun talvipesän, tarkkailen upeita ukko-metsoja ja muotoilen mielikuvituksessani ikiaikaisista kelopuista mitä ihmeellisempiä otuksia.
Ja kun viimein vedän ahkioni takaisin tien varteen, on tämä kaikki jo unta, muistoina mielessä.