Nam, mikä kala-ateria!

Mika Soramäki kokkaa Vanajaveden fisuista kekseliään ja maukkaan päivällisen.

Teksti ja kuvat: Tia Yliskylä

Mika Soramäellä on vauhti päällä. Keittiössä sihisee, porisee ja tuoksuu hyvältä.

Aamulla alulle pantu kalakeitto kiusoittelee kurnivia vatsoja viekoittelevalla tuoksullaan. Soramäki sekoittaa rennosti soppaa ja samalla annostelee smetanaa ja mätiä perunalastun päälle.

Perunalastun? Siis sipsin?

– Tämä on maailman helpon alkupala! Sipsin päälle punasipulia, smetanaa, mätiä ja tilliä. Kaksi minuuttia ja se on valmis, Soramäki intoilee.

Ja kas kas! Mies on aivan oikeassa.

Sipsi ei maistukaan sipsille, vaan salonkikelpoiselle cocktail-palalle, kun päällä on fiinit lisukkeet. Tätä voisi kokeilla kotonakin?

– Totta kai! Helppoa kuin mikä, Soramäki kannustaa.

 

Kalaruokien taitaja valmistaa ystävilleen, Kukkolan nelihenkiselle perheelle, mainion kala-aterian.

Kalakeitossa on Vanajaveden kuhan ja ahvenen kaverina reilusti voita ja kermaa, mutta kumma kyllä ei pippuria. Miksei pippuria?

– Kuha ja ahven ovat herkän makuisia kaloja. En halua, että niiden aito maku peittyy pippurin alle, Soramäki sanoo.

Eikä keitto totta puhuen pippuria kaipaakaan. Eikä mitään muutakaan.

Fenkoli, kerma, voi ja fisut muodostavat sellaisen makuelämyksen, että tekisi mieli nuolla keittokulho tyhjäksi. Vaan eihän sitä kylässä kehtaa.

Mika Soramäki on Vanajavesikeskuksen projektipäällikkö ja intohimoinen kalamies. Monille hän on tuttu myös Erätulilla-tv-ohjelmasta.

Soramäen perheessä syödään pääsääntöisesti kalaa. Välillä lautasella vierailee hirvi tai possu, mutta useimmiten itse pyydetty kala.

– Kesällä käyn kalassa joka päivä. Työkaudella pari kertaa viikossa.

Talviverkot Soramäellä on Vanajavedellä ja Roineella.

 

Vaikka kieli ja mieli ovat vielä kalakeiton aromeista onnellisia, hellitään päivällisvieraita seuraavaksi savustetuilla ahvenilla, sienikastikkeella ja uunijuureksilla.

– Tätä voisi olla kotonakin, Leevi Kukkola vinkkaa savuahvenia äidilleen.

Minna Kukkola myöntää, että kalaruokia tulee tehtyä liian harvoin. Ja silloinkin lohesta.

– Minulle parhain makuelämys oli alkupalasipsi, koska en ollut aikaisemmin maistanut mätiä, Minna sanoo.

Ari  ja Olli Kukkola fanittavat kalakeittoa.

–Se oli tavallaan yksinkertaista, mutta niin hyvää, Ari kehuu.

Soramäki on kehuista mielissään. Ei ylpisty, muttei sentään vähättelekään.

Ja hyvä niin. Rakkaudella tehtyä ruokaa kelpaa tarjoilla rinta rottingilla.

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}