Munat huurussa virralla

Kevään ensimmäiset lämpimät ja aurinkoiset päivät maalis- ja huhtikuun taitteessa aktivoivat varhaisimman koskikorentolajimme kuoriutumaan. Tämä sumukorennoksi tai hankikorriksi kutsuttu hyönteinen saa myös virtavesien kalat heräämään talviunilta. Perhokalastajat odottavatkin sumukorentokuoriutumisia kuin kuuta nousevaa, sillä silloin on usein mahdollista aloittaa kalastuskausi hienolla pintaperhokalastuksella. Meilläkin oli odotukset korkealla, kun suuntasimme auton nokan kohti Savoa.

Pitkän päivän matkattuamme saavuimme maanantai-illan jo pimettyä perille virran rantaan. Mökin ja saunan lämmittämisen lomassa oli hyvää aikaa suunnitella tulevaa kalastusta. Huomisesta tulisi hyvä päivä.

Seuraavana päivänä oli luvassa mätirasiaistutuksia, sillä olimme lupautuneet talkooavuksi paikallisille aktiiveille. Ennen mäti-istutuksia oli kuitenkin hieman aikaa kalastaa. Kauaa ei virtaa tarvinnut katsella, kun ensimmäinen kala näyttäytyi nappaamalla pinnalta korennon. Innostus oli suuri, joten ei muuta kun pyytämään. Lyhyen kalastustuokion jälkeen kaikki olivat päässeet kalan makuun. Hyvin alkoi.

Illalla summasimme hyvän ruuan ja punaviinin äärellä päivän kulkua. Montaa heittoa ei koko päivän aikana tullut kalastettua, mutta silti ensimmäiset taimenet ja harjukset olivat ylhäällä. Sauna ruuan päälle kohensi oloa entisestään. Mutta parempaakin oli vielä luvassa. Alavirrasta kuuluvaa jäiden pauketta kuunnellessa ja revontulia ihaillessamme totesimme yhdestä suusta päivän olleen täydellinen.

Seuraavina päivinä kalantulo jatkui hyvänä. Kaverien väsytellessä vuoron perää taimenia minulle jäivät harjukset. Eipä tuo kauheasti harmittanut, niin mahtavan pulleita harrit olivat. Hyvän vitsin ja harjusmiehen tittelin aiheesta kuitenkin sai.

Viimeisenä päivänä taimenet alkoivat lyömään minunkin perhoihin. Reissun kruunasi pintaperhon hyväksynyt yli puolimetrinen luonnossa syntynyt taimen. Siihen oli hyvä lopettaa kalastus. Heittoakaan ei enää tarvinnut heittää. Joki oli puhunut. Kesäkalastuskausi oli avattu.

Tällaisia reissuja tehdessä on hauskaa huomata kuinka porukkaan syntyy aivan omanlaisensa yhteishenki. Sellaista tunnelmaa soisi kaikkien joskus kokevan. Uskon, että parhaiten sen löytää juuri jostain luonto- tai eräharrastuksesta. Perhokalastus ainakin on upea harrastus. Suosittelen!

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}