“Yks kakkaa, kaks kakkaa…”

”Muuta sitten ei tarvitakaan.” Tämä riimitys palasi mieleeni useana heinäkuisena aamuna, kun huhkin toisessa kesäpestissäni kotiseudullani Kaarinassa, Turun kupeessa. Kuluva kesä oli neljäs perättäinen, jona olen työskennellyt kausityöntekijänä Kaarinan kaupungin katu- ja puistoyksikössä. Myös tänä vuonna työskentelin hoitoalueella, johon kuuluu kaupungin ykkösuimaranta Hovirinnassa. Palatakseni mainitsemaani rallatukseen, on se tuttu monille suomalaisille Biolanin mainoksesta. Mutta tällä kertaa kyseistä korvamatoa ei aiheuttanut kana jätöksineen, vaan eräs toinen siivekäs – Branta leucopsis, tuttavallisemmin valkoposkihanhi.

Loppukesän 2014 hämäriä muistikuvia penkoessani muistui mieleeni, että valkoposkihanhia ilmaantui jo tuolloin uimarannalle sateisempina päivinä. Mutta vasta tänä kesänä ne ovat näyttäneet levittäytyneen laajemmin myös Turun sisäsaariston kapeisiin salmiin, jossa Hovirinnan uimarantakin sijaitsee. Hanhet olivat ilmeisesti saaneet kuulla viime syksynä teetetystä Kuntabarometrin kyselystä, jonka mukaan Kaarina on Suomen paras paikka asua ja ottaneet asiasta vaarin, eivätkä suinkaan nokkiinsa. Pääkaupunkiseudulla ja Turun ulkosaaristossa hanhia on tavattu jo reilun kymmenen vuoden ajan, jopa tuhatpäisiä parvia elelee Helsingin rannoilla. Valkoposkihanhet viihtyvät nurmikentillä, jossa ne ruokailevat. Ne suosivat erityisesti rannan läheisiä nurmikkoalueita, joilta on helppo siirtyä takaisin veteen vaaran uhatessa maalla. Mutta mikä tästä siivekkäästä tekee ”ei niin kivan” siivekkään? Vastaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä itseään, eli kakkaa. Ja sitä tulee – paljon.

Tämän viikkoisen blogikirjoituksen aihepiiriin virittäytyessäni, en voinut muuta kuin hymähtää hiljaa mielessäni BirdLife Suomen verkkosivuilla verkkosivuilla lukeneelle eräälle tekstinpätkälle koskien valkoposkihanhea: ”Valkoposkihanhi on uusi hieno lisä pesimälinnustossamme ja kesyt kauniit hanhet tärkeitä luontokokemusten antajia kymmenille tuhansille kaupunkilaislapsille ja -aikuisille.” Täydentäisin tätä mielikuvaa vielä sillä, että vielä mukavampaa on tuntea luonnon omat tuotokset paljaiden jalkojensa alla, mikä varmasti täydentää upean luontokokemuksen.

Nykyisen tutkimustiedon valossa hanhien ulosteet eivät aiheuta terveyshaittaa ihmisille nurmella, eikä vedessä. Sateiden aikana vedenlaatu saattaa hetkellisesti heiketä hanhien suosimilla uimarannoilla, kun vesisade liottaa ulosteita rannalta veteen. Valkoposkihanhista on vaikea päästä eroon, sillä laji on suojeltu ja niiden laajamittainen häirintä (ongelma-alueelta karkottamiseksi) on luvanvaraista viranomaistoimintaa. Toisaalta voidaan kysyä, mikseivät hanhet ja ihmiset sopisi samalle uimarannalle, sillä molemmat oleilevat niissä vain kesäajan? Kysehän on vain luonnon tuotteesta, pienestä kiusasta jalan alla, jonka linnut jättävät jälkeensä hiekkarannalle, muuta haittaa niistä ei yleensä ole. Miksei hanhillakin olisi oikeus käyttää rantaa?

Kannan määrän vähentämiselle ei ole toistaiseksi koettu olevan tarvetta. BirdlLife Suomen mukaan hanhien aiheuttamia haittoja pystytään tehokkaasti vähentämään ohjailemalla parvien oleskelu pois ongelmakohteilta. Mutta tilanne voi ja hyvin todennäköisesti muuttuukin tulevaisuudessa… Niinpä jos kääntäisimmekin valkoposkihanhet lisukkeineen voimavaraksi? Maailman hupenevia fosforivaroja ajatellen hanhien jätöksien kerääminen ja hyödyntäminen olisivat kiertotaloutta ja resurssiviisautta parhaimmillaan. Hanhia voisi hyödyntää muutoinkin kuin esteettisesti kaupunkikuvaa rikastuttavana elementtinä tekemällä hanhimyssyjä ja rukkasia lämpenevien talvien varalle.

Hanhitonta loppukesää Vanajaveden äärellä vietellen,

Elina Laine
vanajavesikeskus(at)vanajavesi.fi
harjoittelija, Vanajavesikeskus

P.S. Allekirjoittanut esiintyi asian tiimoilta myös paikallisessa mediassa (Kaarina-lehti 29.7.2015)

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}