Isku tuntui jo ennenkuin jigi ehti vajota Ruskean penkkaan.
Kun kala iskee, on tunne kuin nappailisi rauhoittavia ja piristeitä yht`aikaa. Ehdimme Jannen kanssa kiskoa parissa tunnissa kuutisenkymmentä paistokarkeata ahventa veneeseen ennenkuin päivä painui mailleen. Mukaan mahtui myös muutama potra kuha.
Kesän taittuessa syksyyn ja veden jäähtyessä parveutuvat ahvenet selkämatalikoille. Kuuden-kahdeksan metrin syvyydessä alkaa kuorejahti ja siihen raivokkaaseen saalistukseen kun saa vieheensä sekaan, voi lopputuloksen vain arvata.
Jigikalastajalle alkusyksy on juhla-aikaa. Samalla se on kuitenkin saalistuksen loppurutistus ennen talven tuloa. Mikä on makoisampaa, kuin itse pyydetty ja fileoitu ahven- tai kuhafile talvisessa ruokapöydässä?
No juu, ehkä madekeitto helmikuun pakkasilla.
Kun vesi jäähtyy tarpeeksi, tyrehtyvät myös jigaussaaliit kuin leikaten. Me olemme Vanajanselällä panneet merkille, että kun veden lämpötila painuu alle kymmenen asteen, on turha mennä luttanoita uittamaan.
Pari vuotta sitten olimme joulukuussa rasvatyynessä säässä nauttimassa upeasta talvipäivästä kalastuksen merkeissä. Vanajanselkä tarjosi uskomattoman upeita talvimaisemia ja jo lähtiessä niin sanotusti ”haisi kalalle”. Neljän tunnin uutteran jigailun lomassa totesimme, että hetki hetkeltä tärppi on lähempänä.
Ja oikessa olimme, seuraavan vuoden toukokuun eka tärppi oli lähempänä talvireissulta palatessa kuin sinne lähdettäessä.