Lintulauta on pihamme mielenkiintoisin paikka. Heti lintujen ruokintakauden alettua siellä alkaa käydä aikamoinen sutina, kun erimalliset pikkulinnut pyyhältävät paikalle ja hakevat fastfoodia, lisuketta talven tulon myötä supistuvaan ruokavalioonsa.
Lintulaudan katsomisessa on jotain samaa kuin akvaarion katselussa tai nuotion tuijotuksessa. Se rentouttaa. Se palauttaa mielen aitojen asioiden äärelle. Se herättää kunnioitusta luonnossa selviäviä tikkujalkaisia kohtaan. Silkka sääli ja sympatia saa aamupimeällä viemään uuden, lämpimän siemensatsin aamupalaa odottaville huono-osaisille.
Päivänvalon valjettua on mukava seurata vilskeen määrää ja lajikirjoa. Pöydällä on pieni punakantinen lintukirja, jonka avulla lajit tarvittaessa määritetään. Jokainen laudalla käynyt laji on ruksattu kirjaan. Talitinttejä, sinitiaisia, hömötiaisia, punatulkkuja, keltasirkkuja, viherpeippoja sekä kasapäin käpytikkoja mutta myös närhiä, harmaapäätikkoja ja tiklejä. Varpusten näkemisestä ilahdun joka kerta, ovat hiljaiselon jälkeen yleistyneet meillä päin, lapsuuteni maalaispihan tavallistakin tavallisemmat linnut.
Lapset tykkäävät katsella lintuja ja muistella melkein oppimiaan nimiä. Siten lintulaudaltamme on tehty maailman ensihavainto lajista nimeltä vihervirppu. Myös tulihyyppähavainnosta soitettiin minulle töihin kesken päivän.
Lintulaudan elämän tarkkailu on tehnyt minusta lajisorron kannattajan. Muutaman kerran olen nähnyt, kuinka haukka X kurvaisee nurkan takaa ja hyökkää pahaa aavistamattomien, suloisten pikkulintujeni kimppuun. Aivan sama, vaikka tasan tarkkaan tiedän, että se on vain hankkimassa ravintoa ja toimii tärkeänä osana luonnon kiertokulkua, mutta minun lintujani et syö! Kerran olin ulkona sen hyökätessä: hätistin haukan katajan kautta matkoihinsa. Toisen kerran saman sukuinen sietämätön tyyppi kävi sosiaalisen, hyvää vauhtia kesyyntymässä olleen pihavariksemme kimppuun. Varisparven metakan hälyttämänä singahdin paikalle, haukka irrotti otteensa variksesta ja pakeni, mutta varista ei voitu enää pelastaa.
Joten pysyköön haukka poissa pihaltamme. Syököön pelloilta hiiriä ja myyriä – niihin minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta, ainakaan vielä. Hiirilautaa tuskin pihallemme laitamme.