Kahvit, eväsleivät ja kurahousut repussa, pelastusliivit matkassa. Saappaat, laminoidut kartat, gps-laite, kynät, puhelin, lippis, aurinkorasvaa ja sadetakki. Vene ja veneessä hyviä kollegoita. Kuulostaa kesälomalaisen unelmapäivältä, mutta on vielä parempaa – hydrobiologin työpäivä.
Vesienhoito onnistuu aika pitkälti työpöydän takaa toimistossa. Väitän, että tämä pitää paikkansa sillä edellytyksellä, että potilas on nähty myös omin silmin. Harvassa ovat myöskään hyvät lääkärit, jotka tapaamatta potilastaan määräävät pitkiä lääkekuureja tai leikkauksia.
Maastokatselmuksessa, vesikasvillisuuskartoituksessa tai näytteenotossa näemme vesistön siinä kuosissaan kun se kyseisenä päivänä on. Parhaassa tapauksessa tapaamme sen näyttämässä parhaita puoliaan, mutta saattaapa osua kohdalle myös leväpuuroinen ja metaanikaasua kupliva heikko hetki. Ranta-alueiden maankäyttö, kasvillisuus, asutus tai maaperän laatu eivät kuitenkaan vaihtele päivittäin. Näin ollen yksikin päivä järvellä, tai edes sen rannalla käyminen, avartaa ja selventää tilannekuvaa omassa päässä paremmin kuin yksikään luettu raportti tai puhelimessa kuultu selvitys. Lisäksi saan asetettua kyseisen järven tai joen omaan karsinaansa muiden näkemieni vesistöjen joukossa.
Siksi tässä työssä pitää lähteä aika ajoin ulos. Sen lisäksi että siellä saattaa ruskettua tai ainakin saada raitista ilmaa, matkaan tarttuu arvokasta tietoa luonnonolosuhteista. Usein kaupantekijäisiksi tapaa paikallisia ihmisiä ja sitä kautta saa kuvan heidän toiveistaan vesistönsä suhteen. Tämän kesän aikana olen taas päässyt kartuttamaan paikallistuntemustani mm. Lehijärvellä Hattulassa ja Viralanjärvellä Janakkalassa. Sekä Lopella, Hausjärvellä, Tammelassa, Valkeakoskella ja…