LYHYT KUVAUS
Hakkuu: Vesistöjen (järvi, lampi, joki, puro) ja pienvesien (noro ja lähde) varsille jätetään yhtenäinen vähintään 5 metriä leveä suojakaista. PEFC-sertifiointijärjestelmä vaatii vähintään 5–10 metrin ja FSC-järjestelmä vähintään 10–30 metrin suojakaistan jättämisen vesistöjen varsille. Suojakaistan maanpintaa ei saa rikkoa eikä siellä saa käyttää kemiallisia torjunta-aineita. Lannoitus: Purojen reunoille jätetään pintavesien purkautumissuunnista ja maaston kaltevuudesta riippuen vähintään 10–15 metriä, muiden vesistöjen rannoille vähintään 30 metriä ja tuhkan levityksessä vähintään 50 metriä leveä lannoittamaton kaista. Lentolevityksessä käytetään aina vähintään 50 metrin lannoittamatonta suojakaistaa. Ojien varteen puolestaan jätetään viiden metrin lannoittamaton kaista. (Samuli Joensuu/Tapio)
VAIKUTUS
Vähentää eroosiota ja lisää luonnon monimuotoisuutta.
SOVELTUVUUS
Sovellettavissa kaikissa talousmetsissä. Metsälain 10 §:ssä mainitut erityisen tärkeät elinympäristöt edellyttävät kuitenkin erilaista tarkastelua.
KUSTANNUS
TUKI
Suojakaistoilla tulee välttää koneilla liikkumista, koska koneiden aiheuttamat painanteet voivat muutoin toimia oikovirtausuomina ja heikentää oleellisesti suojakaistojen tehokkuutta.
ERITYISTÄ
Tapion hyvän metsän hoidon suositukset https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi