Vesikasvitutkija Pertti Uotila pitää isosorsimon runsastumista Vanajaveden kasvillisuuden suurimpana muutoksena.
Hämeenlinna
Tia Yliskylä
Sen näkee jo yhdellä silmäyksellä: isosorsimo on puskenut itsensä rantojen kuninkaaksi. Sen tieltä ovat saaneet väistyä muun muassa järvikorte ja sarat.
– Luulin 1960-lopulla, että isosorsimo olisi jo valloittanut kaikki ne paikat, joissa se pystyy kasvamaan. Mutta 30 vuotta myöhemmin tehty kartoitus osoitti, että se oli onnistunut vieläkin runsastumaan, kasvitutkija, professori Pertti Uotila kertoo.
Hän havaitsi tänä kesänä kulkiessaan Vanajaveden rantoja, että sitkeä isosorsimo kasvaa nyt aivan äärimmäisissäkin rantakivikoissa.
Kasvi tuotiin 1800-luvun lopulla Herniäisten kartanoon, joka oli maanviljelyskoetila. Isosorsimosta suunniteltiin uutta rehukasvia, mutta se ei maistunut karjalle. Sitten kasvi ryhtyi leviämään ja on nyt valtakasvi koko Vanajavedellä.
Pertti Uotila pitää isosorsimon leviämistä yhtenä Vanajaveden vesikasvillisuuden suurimmista muutoksista.
– Vanajaveden rannat ovat muuttuneet huomattavasti viimeisten 40 vuoden aikana.
Uotila tuntee Vanajaveden vesikasvit harvinaisen hyvin.
Vuosituhannen vaihteessa hän oli mukana tutkimusryhmässä, joka selvitti, miten Vanajaveden säännöstelyä tulisi muuttaa. Samassa yhteydessä Vanajaveden vesikasvien kartoitus uusittiin suurelta osin.
Uotila huomasi, että ahvenvidasta kertyi puolet vähemmän havaintoja kuin 1960-luvun lopulla. Toisaalta leveäosmankäämilöytöjen määrä yli kaksinkertaistui.
Tänä kesänä Uotila kävi taas Vanajaveden rannoilla. Vaikka hän pitääkin uusinta selvitystään pintapuolisena, yksi johtopäätös on kiistaton.
– Vain muutos on pysyvää.
Pienet pohjakasvit ja loputkin karun ja puhtaan veden kasvit näyttävät kadonneen. Tilalle on tullut reheville vesille tyypillisiä kasveja. Myös järviruokokasvustot ovat tihentyneet entisestään.
– Sen sekaan ei täällä kannattaisi kanootilla yrittää, vaikka muualla se onnistuu.
Kasvustojen tiheys kielii ennen kaikkea ravinteiden lisääntymisestä vedessä.
Toinen merkittävä vesikasvillisuuden muuttaja on Vanajaveden vedenkorkeuden säännöstely.
Ennen vuotta 1960 vedenkorkeus vaihteli luontaisesti vuodenaikojen mukaan. Keväisin vesi tulvi rannoille.
Silloin rantalehdoissa kasvoi vain lehtipuita, koska esimerkiksi lepät, koivu ja kynäjalava sietävät hyvin tulvaa, mutta kuusi ei.
Vedensäännöstelyn myötä kuusi on tullut osaksi rantamaisemaa. Lisäksi maan ja veden välinen raja on jyrkentynyt.
Kun kevättulva aikaisemmin puhdisti rantoja ja repi isosorsimoa rannoilta, saa valtakasvi nyt rauhassa jatkaa runsastumistaan. Samalla se kuivaa rantaa, koska huonosti maatuva isosorsimo sedimentoituu paikalleen.
Vanajavedestä on löydetty noin 60 eri vesikasvilajia. Niistä esimerkiksi isolimaska, ristilimaska ja karvalehti olivat aikoinaan harvinaisia, mutta nyt niitä on paljon.
Veden rehevöitymisen vuoksi karvalehti ja kiehkuraärviä ovat runsastuneet, joissakin paikoissa jopa massakasvustoiksi.
– Ne ovat kiusallisia, koska paikoin ne täyttävät koko vesipatjan ja tekevät uimisesta ja veneilystä hankalaa.
Mitä jatkossa tapahtuu Vanajaveden kasvillisuudessa? Pertti Uotila sanoo, että kokonaan uusiakin vesikasveja voi ilmaantua.
– Toinen vesiruttolaji on tulossa Suomeen ennemmin tai myöhemmin. Se on levinnyt jo Ruotsiin ja näyttää syrjäyttävän sata vuotta aikaisemmin levinnyttä kanadanvesiruttoa, Uotila kertoo.