Hoitokalastusta on usein käytetty ensimmäisenä hoitokeinona rehevöitymisestä ja sinileväkukinnoista kärsivillä järvillä. Jos järvessä kuitenkin esiintyy runsaasti sulkasääsken toukkia, ei hoitokalastuksella välttämättä päästä toivottuun tulokseen ja pahimmassa tapauksessa jopa heikennetään järven tilaa.
Sulkasääsken toukat ovat eläinplanktonia syöviä petoja, jotka elävät järven pohjasedimentissä ja osassa järviä myös vesipatsaassa. Tiheä sulkasääskikanta säätelee eläinplanktonin runsautta kalojakin tehokkaammin. Eläinplanktonin määrän vähetessä kasviplanktonin määrä pääsee lisääntymään, josta voi seurata sivileväkukintoja.
Hoitokalastuksen seurauksena sulkasääsken toukat saattavat päästä runsastumaan kalojen vähetessä. Hoitokalastuksia suunniteltaessa olisikin ensin selvitettävä mahdollinen sulkasääskien esiintyminen järvessä. Jos järvessä esiintyy säännöllisesti hapettomuutta, on järvessä suurella todennäköisyydellä myös sulkasääsken toukkia.
Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitos ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry tutkivat viime kesänä sulkasääskien toukkien runsautta Vanajanselän ulappa-alueella. Mukana tutkimuksen toteutuksessa olivat myös Vanajavesikeskus, Hämeen ELY-keskus ja Vanajanselän kalastusalue.
Sulkasääskien toukkien runsautta tutkittiin laajalla sekä vesipatsaan että sedimentin kattavalla näytteenotolla. Vesipatsaasta näytteet otettiin nostohaavilla ja sedimentistä Ekman -pohjanoutimella. Kaikuluotaamalla selvitettiin lisäksi toukkien alueellista ja vertikaalista jakaumaa näytepisteiden ympäristössä.
[quote]Tutkimuksessa Vanajanselän toukkapopulaation kooksi arvioitiin 32,5 miljardia yksilöä.[/quote]
Tutkimuksen perusteella Vanajanselän syvännealueella esiintyy runsaasti sulkasääsken toukkia, jolla saattaa olla suuri merkitys ulapan ravintoverkossa. Tutkimuksessa Vanajanselän toukkapopulaation kooksi arvioitiin 32,5 miljardia yksilöä, joka on esimerkiksi paljon suurempi kuin sulkasääskistään kuulun Hiidenveden populaatio. Hiidenveden sulkasääskitiheyksiin ei Vanajanselkä kuitenkaan pääse. Tutkimusalueella eli Vanajanselän yli 6 m syvillä alueilla toukkatiheys oli noin 590 yksilöä/m2.
Vanajanselän sulkasääskien toukkien keskikoko oli suuri, mikä viittaa hyvään ravintotilanteeseen.
Sulkasääsken runsauteen on lähes mahdotonta vaikuttaa Vanajanselän kokoisella järvellä. Vanajanselän ulapan kuorevaltainen kalayhteisö säätelee jo itsessään sulkasääskikantaa mahdollisimman tehokkaasti. Hoitokalastuksella ei siis voida parantaa Vanajanselän tilaa, vaan todennäköisesti kuoreen tehokas kalastus johtaisi ainoastaan sulkasääsken runsastumiseen ja sitä kautta sinileväkukintojen voimistumiseen. Pitkällä tähtäimellä kaikilla valuma-alueella tehtävillä vesiensuojelutoimenpiteillä on sulkasääskien elinmahdollisuuksia heikentävä vaikutus.
Sulkasääskinäytteenoton yhteydessä tehtiin muutama positiivinenkin havainto, kun nostohaavinäytteillä saatiin yhteensä 12 jäännemassiaista (Mysis relicta) ja sedimenttinäytteestä yksi jo Vanajanselältä kadonneeksi luultu valkokatka. Jäännemassiainen tarvitsee viileätä ja hapekasta vettä selvitäkseen, joten sen esiintyminen alusveden happiongelmista kärsineellä järvellä on hyvä merkki. Molemmat lajit olisivat runsastuessaan hyvää ravintoa monille kalalajeille.
Lue koko tutkimusraportti tästä linkistä.