Metsätalouden vesiensuojelu

Metsätalouden aiheuttama vesistökuormitusosuus on fosforin osalta n. 6 % ja typen osalta n. 5 %. Koska metsätaloutta harjoitetaan laajoilla alueilla koko maassa, on sen aiheuttama kuormitus merkittävää pienestä osuudesta huolimatta. Merkittävyyttä lisäävät kuormituksen pitkäaikaisuus ja kohdistuminen pääosin herkimpiin latvavesiin.

Metsätalouden vesiensuojelun lähtökohtana on vähentää tai kokonaan välttää toimenpiteistä aiheutuva kiintoaine- tai ravinnehuuhtouma. On tärkeää tunnistaa vesiensuojelun kannalta kriittiset kohteet ja maastonkohdat.

Vesistöjä kuormittavimmat metsätalouden toimenpiteet ovat kunnostusojitukset, uudishakkuut, metsälannoitus, kantojen nosto sekä metsäautoteiden rakennus. Maanmuokkauksessa riskit syntyvät silloin, kun johdetaan vesiä paikasta toiseen, kuten ojitusmätästyksessä.

Metsänomistajan tietopaketti

Ota vesiensuojelu huomioon, kun

• toimit vesistöjen tai pienvesien välittömässä läheisyydessä
• toimit pohjavesialueella
• toimenpidealueelta johtaa uusia tai vanhoja toimivia ojia suoraan vesistöihin tai pienvesiin
• hakkuualan läpi virtaa suuri määrä vettä (ts. hakkuualan yläpuolinen valuma-alue on laaja)

Näissä kohteissa vesiensuojelu korostuu, kun:

• maapohja on viljavaa (tuore kangas tai tätä viljavampi kasvupaikka)
• maalaji on lajittunutta, hienojakoista kangasmaata tai pitkälle maatunutta turvetta
• maalajit tarttuvat herkästi kiinni kauhaan, kohde on vesiensuojelullisesti huomionarvoinen
• maa viettää jyrkästi vesistöä kohti
• alueella tehdään ojitus- tai naveromätästystä
• alueelta nostetaan kantoja
• toimit kelirikkoaikaan tai työn aikana on riski maastovaurioille

Vesiensuojelun perustana on hyvä suunnittelu ja huolellinen toteutus.

TOP5 huomioon otettavaa asiaa:

1. Maasto

• maaston muodot (topografia)
• maaperän rakenne ja maalaji
• mahdolliset happamat sulfaattimaat
• käsittelyalueen pinta-ala

2. Vedet

• vesistöjen, pienvesien ja pohjavedenpinnan läheisyys
• valuma-alueen koko

3. Suojelualueiden ja arvokkaiden luontokohteiden sijainti

• metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt:
1. lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt
2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet, lehtokorvet, Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot
3. rehevät lehtolaikut
4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
5. rotkot ja kurut
6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
7. puuntuotannollisesti hyvin vähätuottoiset hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat
Lisätietoa: http://www.metsakeskus.fi/lakisaateiset-luontokohteet

• vesilain mukaiset pienvesibiotoopit:
enintään 10 ha suuruiset fladat, kluuvijärvet tai lähteet taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevat norot tai enintään 1 ha suuruiset lammet tai järvet

• muut arvokkaat vesiluontokohteet tai alueet
Muut arvokkaat elinympäristöt ovat kohteita, jotka eivät täytä metsä- ja luonnonsuojelulain tai metsäsertifioinnin vaatimuksia.
Lisätietoa: http://www.metsakeskus.fi/muut-arvokkaat-elinymparistot

• uhanalaiset lajit
Lisätietoa: http://www.metsakeskus.fi/uhanalaiset-lajit

4. Eri vesiensuojelutoimenpiteiden mitoitus ja valinta

→ perustuu pääsääntöisesti vesimääriin (valuma-alue)
• suojakaistat
• kaivu- ja perkauskatkot sekä lietekuopat
• pintavalutuskentät
• laskeutusaltaat
• virtaamanhallinta ja patorakenteet
• kosteikot
• ed. mainittujen yhdistelmät
Huom! Myös öljyvahinkojen välttäminen toteutusvaiheessa.

5. Vesiensuojelun vaikuttavuuden lisääminen yhteishankkeilla ja toimenpiteiden ketjutuksella. Esim. kunnostusojitus kannattaa sovittaa yhteen hakkuiden sekä metsänhoitotoimenpiteiden kanssa. Koko ketjusta saa näin kaikki toimenpiteet käsittävän suometsänhoitohankkeen.

Lisäksi muita huomioon otettavia asioita ovat:

• Metsälain mukainen metsänkäyttöilmoitus on tehtävä Metsäkeskukselle ennen hakkuun tai erityisen tärkeän elinympäristön käsittelyn aloittamista¨

• Ilmoitusta ei tarvitse tehdä esimerkiksi kotitarvehakkuusta eikä pienikokoisen keskiläpimitaltaan enintään 13 cm:n puuston hakkuusta elleivät ne kohdistu erityisen tärkeään elinympäristöön.

• Toimenpiteestä, josta ei tarvitse tehdä metsänkäyttöilmoitusta, on kuitenkin ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) silloin, jos toimenpide tehdään Natura 2000 –verkostoon kuuluvalla alueella tai sen läheisyydessä, ja jos se saattaa heikentää merkittävästi alueen luonnonarvoja.

• Kestävän metsätalouden rahoituslaki (KEMERA) määrittelee yksityismetsien metsänhoitotyöt, joihin on mahdollista saada valtion tukea tai halpakorkoista lainaa. Tukea ja lainaa voidaan käyttää toimenpiteisiin, joilla turvataan puuntuotannon kestävyys ja metsien biologinen monimuotoisuus. Lisäksi voidaan tukea metsäluonnon hoitohankkeita, kuten maiseman ja tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöitä. Rahoitustukea haetaan Metsäkeskukselta.

Lisätietoa:

Metsänomistuksesta: www.metsakeskus.fi

Suojelu- ja pohjavesialueista sekä mm. uhanalaisista lajeista: www.ely-keskus.fi

Hyvän metsänhoidon suositukset voi lukea Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion sivuilta: http://tapio.fi/metsatietoa/metsanhoidon-suositukset/

Metsätalouden vesistövaikutuksista:
• Metsäntutkimuslaitoksen yhteenveto vuodelta 2011: http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c5-impacts-of-forest.htm
• Suomen ympäristökeskuksen julkaisema kattava MESUVE-projektin raportti vuodelta 2006: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40492/SY_816.pdf?sequence=1
• Keski-Suomen ELY-keskuksen TASO-hankkeen (2011-2013) internet-sivusto:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/TASOhanke

Lähteet:

Joensuu, S., Kauppila, M., Lindén, M. & Tenhola, T. 2012. Hyvän metsänhoidon suositukset – Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.

Metsäkeskuksen internet-sivut: www.metsakeskus.fi

Saaristo, L., Kuusinen, M. & Nieminen, M. Talousmetsien luonnonhoito – Metsäammattilaisen käsikirja. 2009. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.