Suurin piirtein näillä sanoilla toivotti ”rauman giäline” kyltti Vanajavesikeskuksen tiimin kesäkuun alkupuolella tervetulleeksi Raumalle, vuotuiseen Vesistökunnostusverkoston kolmipäiväiseen seminaariin.
Perinteitä jo kunnioittaen, yhdistyivät näissä päivissä meidän osaltamme sekä tyhy, työn teko että itse seminaari oivalla tavalla. Merellinen mökkimajoitus saunan, paljun, hyvän ruoan ja seuran kera eivät saaneet edes tiimipalaveria tuntumaan työltä. Kotimatkalla osa porukasta viilasi vielä uuden hankehakemuksen viimeisetkin pilkut kohdalleen.
Tämän vuoden seminaari painottui paljolti pohtimaan hoitokalastuksen kannattavuutta. Miten saada kotimainen järvikala kustannustehokkaasti ja maukkaasti kuluttajien ruokapöytään saakka? Pohdittavaa jäi näiden antoisien päivien jälkeen varmasti vielä moneen palaveriinkin.
Mutta hienoja kalateitä olivat satakuntalaiset rakentaneet. Päiväretki kolmeen eri kohteeseen kertoi, että hyvää työtä on tehty. Kyllä kelpaa kalojen kulkea ja kutea, kun turhat kulkuesteet ovat poistuneet.
Vanhan Rauman iltakävely johdatti meidät ainutlaatuisen upealle, vanhalle puutaloalueelle, joka on merkitty Unescon maailmanperintökohteeksi. Siellä huomio kiinnittyi monia ikkunoita koristaviin pieniin posliinikoiriin. Niistä ovat tarinan mukaan ulkopuoliset ennen vanhaan tienneet milloin talon isäntä on kotona. Jos koira katsoo ulospäin ikkunasta, on isäntä merillä…
Mutta ens vuonna myö männään Lappeenrantaan. Vesistökunnostusseminaariin.
Tuutha siekii?