Kesä on takana. Näin syksyllä aurinkoiset ulkoilupäivät voidaan laskea yhden käden sormin. Monella arjen rutiinit painavat päälle ja ulkoiluharrastukset vaihtuvat spinning-tunteihin, juoksumaton rohinaan, painoilla varustettuun terästankoon tai muuhun sisäaktiviteettiin. Mutta minä odotan syksyä ja sadetta.
Aamulla, ennen töihin lähtöä, tarkastan omat välineeni. Sateen kestävä reppu, sadetakki, sadehousut, ajohanskat, ”sponsori -buffi”, kypärä, lukkokengät, valaisimet, avaimet, puhelin ja paikkausvälinesarja. Nopea säätiedotteen tarkastus: koleaa ja tihkusadetta, päivällä pilvistä. Täydellistä.
Lähden ulos kodistani, vedän keuhkot täyteen kosteaa ilmaa ja nousen pyöräni päälle. Jalat pedaaleille ja nokka kohti Vanajaveden rantaa. Valitsen lyhimmän reitin kohti päämäärääni. Viimeisen kuukauden aikana olen nähnyt jokaisena arkiaamuna auringon nousun. Töissä teen täyden päivän ja odotan kotiin paluuta. Ei siksi, että minulla olisi pelkästään kiire kotiin, vaan nähdäkseni myös mitä haasteita luonto ja sen polut tarjoavat.
Paluumatka vie minut tutulle reitille, joille värikkäät syksyn lehdet ovat pudonneet. Ahveniston harjulla on muitakin. Lenkkeilijöitä, koiran kävelyttäjiä ja ulkoilijoita on nauttimassa raikkaasta ilmasta. Länteen paljastuu Ahveniston lampi hiljaisena. Nopea ralli vie harjun polkua ylös ja alas. Nopea siirtymätaipale kohti Hattelmalan harjua, joka toimii luonnollisena jatkona.
Takaisin kotipihalla. Pyörän puhdistaminen mudasta ja liejusta. Vaatteet tiputtavat mutavanan jälkeeni. Hymy ravan peittämissä kasvoissa kertoo omaa tarinaa. Täydellistä.
Jussi Kontio
Maastopyöräilyharrastaja vanajavesikeskus@vanajavesi.fi