Hämeenlinnan keskustan liepeillä on Vanajaveteen heitetty paljon tavaraa. Polkupyöriä löytyisi pohjasta varmaankin monta autokuormallista. Kevättalvella kun jäät alkavat sulamaan ja vedenpinta on laskettu alas, paljastuvat rantojen aarteet ja romut.
Kantolanniemessä lähellä Luukkaanlahtea oli 1960-luvulla yksi kaatopaikka aivan vesirajassa. Siellä muistan katselleeni jopa auton risaa, joka roikkui vinosti parimetrisen penkereen päällä veden äärellä. Samasta kasasta on minulla vieläkin muistona kuvan purkki sälesuksitervaa.
Toinen erikoinen kohde on Varikonnimen ranta-alue. Aikoinaan siellä toimineen sahan jälkeen oli niemessä armeijan varikko. Luultavasti sotilaiden jäljiltä oli järvessä laatikoissa polkupyörien lamppuja ja dynamoita. Ehkä viereinen järvi oli helpoin tapa päästä ylimääräisestä tavarasta eroon.
Hevosmiesten tietotoimiston mukaan on ennen moottoritien rakentamista kipattu Lahdensivuntien rannasta vanhoja radiolaitteita järveen. Samasta lähteestä kerrotaan että myös ne olisivat olleet armeijan vanhoja laitteita.
Kari Rannisto
kari.rannisto(at)ely-keskus.fi