Edellisessä työpaikassa saimme aina silloin tällöin aloitteita kansalaisilta. Hyviä, perusteltuja, tärkeitä ja tarpeellisia. Ja aina silloin tällöin myös hupaisia, joista riitti naurua pitkäksi aikaa. Ja toisinaan idean esittäjäkin nauroi ideasta kertoessaan.
Yksi tällainen kaikkia riemastuttanut idea oli syötävä sinilevä. Sellainen olisi pitänyt kehittää. Päästäisiin sinilevistä kätevällä tavalla eroon.
Vajaa kymmenen vuotta on kulunut. Heinäkuussa alkaa Ormajärvellä Vanajavesikeskuksen ja Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman yhteinen sinilevän poistokokeilu. Ensisijainen tavoite on selvittää, kuinka paljon ravinteita saadaan poistettua leviä poistamalla. Asialla voi olla kauaskantoisia sovellusmahdollisuuksia mm. jätevedenpuhdistuksessa ja vesienhoidossa muutenkin. Mutta samalla levien hienous ja niiden hyödyntämisen mahdollisuudet ovat tulleet ajatuksiin aivan uudella tavalla.
Merilevä on superfoodia, se tiedetään ja sitä hyödynnetään jo paljon. Miksei myös järvilevää? Monet järviemme levät sisältävät arvokkaita ainesosia hivenaineista hyviin rasvahappoihin. Mitäpä jos ne hyvinkin soveltuisivat ruoaksi, ravintolisäksi, lääkkeeksi, tai vaikkapa biodieselin tuotantoon?Mitäpä jos jopa sinilevän myrkyt osoittautuvat high-value-tuotteeksi, jolle on kysyntää maailmalla vaikkapa lääketeollisuudessa?
Ehkä me suotta manaamme leväkukintojamme. Tulevaisuudessa hyödynnämme ne iloiten!
Vanajavesikeskuksen blogi jää nyt kesätauolle. Koko Vanajavesikeskuksen tiimi toivottaa oikein hyvää juhannusta ja hienoa kesää!
Kuva: Sinilevä. HY Lammin biologisen aseman kuva-arkisto.