Jokainen on nähnyt suursimpukoita, noita kymmensenttisiksi kasvavia näkinkenkiä – mutta harva luonnontieteilijäkään tuntee muuta kuin pohjoisten jokien rauhoitetun raakun.
Suursimpukan elämä alkaa kesällä vedessä lilluvana piskuisena keijustoeläimenä. Syksyyn mennessä toukka tarttuu vapaamatkustajaksi kalan, usein ahvenen tai särjen pintaan. Keväällä se tiputtautuu pohjaan ja kasvaa kesän kuluessa parisenttiseksi. Nämä pikkusimpukat tykkäävät olla kokonaan hiekkaan hautautuneena, saalistajilta kuten pohjassa ruokailevilta kaloilta turvassa. Talvella kasvu pysähtyy ja syntyy ensimmäinen vuosirengas. Ripeää kasvua, jolloin kuori kasvaa useamman sentin vuodessa, jatkuu nelisen vuotta. Silloin simpukka saavuttaa sukukypsyyden ja kasvu hidastuu. Vuosirenkaat, joista voi laskea iän, ovat vanhemmiten yhä tiheämpinä kuoren reunassa. Aikuisesta simpukasta on yleensä pohjassa näkyvissä takapää, jossa sijaitsevat suu- ja hylkyaukko. Suurimmat järvisimpukat (Anodonta) voivat rehevissä vesissä kasvaa 30-senttisiksi, kuten eräskin Hauhon Jokijärvestä nostettu. Vanhimmiksi elävät kuitenkin kestäväkuoriset jokisimpukat (Unio): Aulangonjärven uimarannalta on tavattu 32-vuotias. Keskimäärin suursimpukka elää 10-15-vuotiaaksi. Ne elävät yleensä puolesta kolmeen metrin syvyydessä, ja vain harvat petoeläimet kykenevät niitä saalistamaan. Piisami on sikäli erikoinen kasvinsyöjä, että sille kelpaavat myös simpukat: ruokailupaikalle rantakivelle tai laiturille kertyy keko tyhjiä kuoria. Myös uivat näätäeläimet saukko ja minkki saattavat napata simpukan. Sinileväkukinnat aiheuttavat toisinaan simpukoiden joukkokuolemia, kuten Hattulan Lehijärvellä 2013, samoin harjavaltalainen nikkelimyrkytys kesällä 2014. Yleensä nämä nilviäiset viettävät kuitenkin rauhallista elämää pohjalla rypien, kiiruhtaen joskus metrin päivässä, harrastaen syömistä ja seksiä; hermafrodiitteina eläiminä kutuun riittää, että kaksi simpukkaa osuu lähekkäin – toinen alkaa poikasimpukaksi ja toinen tyttösimpukaksi. Vanhemmiten kuoren vanhin osa, napa kuluu valkoiseksi. Lopulta kuori syöpyy puhki ja simpukka kuolee. Kuori hajoaa pohjalietteessä tai rantakivikossa muutamassa vuodessa.
Suursimpukoita esiintyy yleisinä Vanajavesistössä neljää lajia, niin joissa kuin järvissä. Ravintoa suodattaessaan ne puhdistavat omalta osaltaan vettä. Kymmenen vuotta on hatunnoston arvoinen saavutus selkärangattoman eläimen eliniäksi.
Bongausvinkki: Hämeenlinnan Katumajärven uimarannoilta löytyy kaikkia lajeja yleisinä – otapa sukelluslasit ja snorkkeli mukaan uimarannalle tänä kesänä. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiristä voi kesätapahtumaa varten tilata Freshabit-hankkeen järvikoulun, jossa opetellaan lajeja.
Karri Jutila
aluesihteeri, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry.