Eilen torstaina pääsimme tutustumaan merentutkimusalus Arandaan Helsingin Eteläsatamassa. Laiva teki vaikutuksen jo suuren kokonsa vuoksi ja sisätilat vakuuttivat meidät lopullisesti. Aranda otettiin käyttöön vuonna 1989 ja sen omistaa Suomen Ympäristökeskus.
Aranda soveltuu mainiosti monipuoliseen tutkimukseen ja hyvin varustetut laboratoriotilat ja tietojenkäsittelyjärjestelmät mahdollistavat näytteiden analysoinnin ja tulosten käsittelyn jo tutkimusmatkan aikana. Korkeatasoiset hytit ja hyvin varustetut sosiaalitilat tekevät työskentelyn laivalla miellyttäväksi pitkilläkin matkoilla.
Aluksen ohjauskyky on myös häkellyttävä ja mitoitettu vastaamaan tutkimustyön haastavia vaatimuksia. Esimerkiksi havaintoasemilla Arandaa pystytään pitämään 40 cm:n tarkkuudella paikallaan aina 16 sekuntimetrin tuuleen asti.
Tutkimushenkilökunnan kanssa jutellessa saimme mielenkiintoista tietoa vuodenvaihteen suolapulssista Itämerellä.
Vuodenvaihteessa 2014-2015 Itämerelle työntynyt suolapulssi oli koko mittaushistorian (mitattu vuodesta 1880 lähtien) kolmanneksi suurin ja suurin vuoden 1951 jälkeen. Yli 300 km3 suolaista merivettä työntyi Tanskan salmista ja nyt vedet ovat saavuttaneet Bornholmin syvänteet.
Vedet ”valuvat” pohjaa pitkin (suolainen vesi on tiheämpää ja raskaampaa kuin makeampi) Itämeren pääaltaan syvänteisiin. Näistä työntyy vanha, suolainen ja ravinteikas vesi kohti rannikoita, tapahtuu kumpuamista. Happikatoalueiden väheneminen Itämeren syvänteissä on hyvä uutinen. Tämä vähentää myös ravinteiden vapautumista pohjasta, mitä tapahtuu vähähappisissa oloissa (sisäinen kuormitus).
Kolikon kääntöpuoli on vanhan, ravinteikkaan veden kumpuaminen kohti rannikoita. Lähivuosina on siis odotettavissa Suomenlahdella leväkukintoja, sillä arvioiden mukaan ravinteikkaat vedet saavuttavat rannikkomme vuonna 2016.
Kiinnostavin suolapulssin seuraus lienee vahvistuva turskakanta, josta päästiin viimeksi nauttimaan 1960-1980 luvulla. Suolapulssin ansiosta turskan lisääntymisalueet laajenevat. Vesimassan mukana tulee myös jonkin verran kaloja.
Kun puhutaan yli 300 kuutiokilometrin vesimassasta, on selvää, että sen mukana kulkeutuu eläimiä ja kasveja. Esimerkiksi turskan osalta vaikutus on kuitenkin pieni verrattuna lisääntymisalueiden kasvamiseen. Turskalla ei ole myöskään syytä seurata pulssia, sillä turska pystyy elämään hyvin matalassakin suolapitoisuudessa, vaikka sen mätimunat vaativatkin kohtalaisen paljon suolaa (n. 12 promillea) kelluakseen. Suolapitoisuuden nousu suosii myös muita merellisen alkuperän kalalajeja ja siten myös esimerkiksi kampelakannat vahvistuvat.
Me kaikki kalamiehet jäämme odottamaan malttamattomasti turskan paluuta. Edellisten suurten turskasaaliiden tuskallisia ongelmia ei voi kuin hämmästellä hymyssä suin, kun katsoo Helsingin sanomien uutista vuodelta 1979;.
”Suomella on tuskallinen turskaongelma. Turskaa liikkuu Suomen vesillä ja käy pyydyksiin satoja tonneja. Tuoreena se ei suomalaiseen ruokapöytään kelpaa. Turska päätyy rehuksi 60-75 pennin kilohinnasta samalla, kun maahan tuodaan turskajalosteita yli 54 miljoonan markan arvosta.” (Seija Lamberg, Helsingin Sanomat 7.10.1979)
Mika Soramäki