Tyttäreni alakoulun aikainen kuvaamataidon opettaja antoi hänelle tehtäväksi tutkia jotain arkipäiväistä, päivittäin näkemäänsä asiaa. Tyttäreni valitsi kohteekseen lepän lehden. Hänen pikkutarkat värikynäpiirustukset ja osasuurennokset toivat esiin kauneutta, joka piili sekä lehden yksityiskohdissa että niiden luomassa kokonaisuudessa. Seuratessani hänen työtään jäin pohtimaan omaa tapaani kohdata ympäristöni. Katsoin ja havainnoin, mutta nähden niin vähän.
Hämeenlinnassa ensimmäinen asuntoni oli Maaherran puistoa vastapäätä, Vanajan rannalla. Taloyhtiön sauna oli seitsemännessä kerroksessa ja sieltä saattoi löylyjen lomassa ihailla historiallista linnaa ja sitä ympäröivää upeaa maisemaa. Näkemäänsä tottui ja kaikkea tuota alkoi pitää itsestään selvyytenä. Vasta tyttäreni projekti laittoi minut tarkastelemaan lähiympäristöäni uudelleen.
Minulle Vanajavesi ja sitä ympäröivät puistot muuttuivat kävelyreiteiksi. Paikoiksi, joissa liikunnan siivittämänä sain rentoutua. Välillä otin kameran mukaan etsien yksityiskohtia, joista pyrin löytämään jotain uutta. Otokset eivät olleet kovinkaan kummoisia, kokemukset sen sijaan olivat. Löysin ainutlaatuisen ympäristön uudelleen, omalta takapihaltani, jossa se oli vain odottanut löytämistään.
Linnanpuisto, Kaupunginpuisto ja Aulanko viettelevät yhä uudelleen rentoutumaan, vaikka asunkin nykyään kaupungin toisella laidalla. Niiden sylissä virtaava Vanajavesi on minulle tuon keitaan sykkivä sydän. Se on kulkureitti, toiselle virkistyspaikka. Joku narraa sen rannoilla kaloja, toinen nauttii vedestä meloen – tai vain katsellen.
Löytöretkelläni olen oppinut katsomaan myös eteenpäin. Vanajavesi ja sen alueen kehittäminen parantaa elinympäristöämme ja luo potentiaalia myös taloudellisen elinvoimaisuuden lisäämiseen. Vanajavesikeskus ja sen takana oleva säätiö pyrkivät näihin päämääriin. Autetaan heitä auttamaan meitä – käy tukemassa heidän toimintaa tai tee joku muu arjen hyvä teko ympäristösi hyväksi.
Juha Haukka
juha.haukka(at)hameenyrittajat.fi