Piipahdin kesällä mökkirannassa Lehijärvellä ja oven pielessä havahduin terassin pöydälle jätettyyn lappuun. Siinä oli suojeluyhdistyksen tiedote ja tilisiirtolomake.
Ylimääräinen maksulappu ei vielä ehtinyt nostattaa tunteita pintaan enkä suoralta kädeltä lennättänyt paperia edes saunan pesään. Sen sijaan pohdiskelinkin asiaa siltä toiselta kantilta. Vesistöt tarjoavat virkistystä ja osalle meistä myös elinkeinon. Ne tarvitsevat huoltoa siinä missä kiinteistömmekin. Olemme sijoittaneet jopa satoja tuhansia kiinteistöihin, mutta itse vesistöön ei välttämättä senttiäkään.
Lähes viikottain törmään työssäni siihen, että jonkun (useimmiten valtion) olisi laitettava vesistöt kuntoon. Omalla työalueellani Kanta- ja Päijät-Hämeessä on noin 2000 yli hehtaarin suuruista järveä. Selvää on, että valtion kirstusta ei tällä hetkellä niiden kaikkien kunnostukseen rahaa paljolti liikene. Usein esitänkin rantakiinteistön omistajalle osallistumista vesistön kunnostukseen. Tavalla tai toisella.
Vetoankin, että jokainen rantakiinteistön omistaja miettisi mitä omalla kohdallaan voisi mökkirantansa hyväksi tehdä. Vapaaehtoinen maksukaan ei ole vero vaan se antaa ansiokasta vapaaehtoista työtä tekeville suojeluyhdistyksille ynnä muille toimijoille mahdollisuuden toimia vesistöjen hyväksi. Ja mikäli mökkijärveltä tällainen toimija puuttuu, kannattaa muistaa myös hyvää vesienhoitotyötä tekevää Vanajavesikeskusta lahjoituksella.
Iloisin mielin maksan oman jäsenmaksuni ja kunnostustukimaksun. Paremman Lehijärven toivossa.
Martti Lautala
tekninen tarkastaja
Hämeen ELY-keskus
martti.lautala(at)ely-keskus.fi