Pöhinää putkistoissa

Me kolmannen ja neljännen vuoden ympäristösuunnittelijaopiskelijat olemme aloittaneet syksyn parin kuukauden mittaisella vesitekniikka aiheisella moduulilla. Moduuli polkaistaan käyntiin skoolaamalla mukillisella suomalaista hanavettä: kuinka moni meistä tulee ajatelleeksi, kuinka harvinaista juomakelpoinen hanavesi on maailman mittakaavassa?

Meille paljastetaan miten juomavettä tehdään ja kuinka jätevesi puhdistetaan. Kartutamme kattavan kuvan Suomen vesihuollon tilanteesta nykypäivänä, minkä jälkeen pääsemme itse etsimään tietoa ja visioimaan tulevaisuuden näkymiä vuoteen 2030 saakka: kuinka Suomi varautuu ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin, säilyttävätkö vesivessat yhä suosionsa, entä kuinka jätevesistä otetaan ravinteet talteen tulevaisuudessa paremmin? Tietomme puserramme koko ryhmän voimin yhteiseksi puolen tunnin mittaiseksi tiiviiksi videoksi. Samaan aikaan Tanskassa saman alan opiskelijat kuvaavat oman videon aiheenaan vastaavasti Tanskan vesihuolto vuonna 2030. Videot näytetään ja vaihdetaan kommentteja ja näin saadaan kansainvälisyyttä mukaan projektiin!

Moduulissa pääsemme suunnittelemaan myös kiinteistökohtaisen jätevesisuunnitelman haja-asutusalueella. Tutkimme muun muassa maaperäkarttoja, kunnan omia ympäristönsuojelumääräyksiä ja arvioimme kiinteistön asukkaiden vedenkulutusta, jonka mukaan mitoitamme harjoitustyön, joka on oikea tapaus oikeasta elämästä. Mahdollisuuksien mukaan pääsemme tekemään mittauksia GPS:n ja vaaituskoneen avulla. Vaikka meistä ei tulekaan insinöörejä, saamme hyvän kuvan kuinka vesihuoltosuunnitelma laaditaan.

Talousvettä voidaan toimittaa ihmisille monella tapaa. Suomessa osa ihmisistä on oman vedenottamon, kuten kaivon ja oman jätevedenpuhdistamon varassa esimerkiksi haja-asutusalueella. Vesihuollon palveluiden järjestämiseksi voi tehdä yhteistyötä naapurin tai lähialueen asukkaiden kanssa esimerkiksi perustamalla vesiosuuskunnan. Omat laitteistot vaativat kiinteistönomistajalta laitteiston säännöllistä tarkkailua ja huoltoa, jotta se toimii jatkossakin oikein. Toimivuuden kannalta tärkeää tietenkin on, että viemäriä käytetään oikein laittamalla vain sinne kuuluvia asioita – eli sitä itseään. Tämä on luultavasti käyttäjän näkökulmasta helposti opittavissa, sillä häiriöt puhdistamossa näkyvät heti hänen omalla tontillaan esimerkiksi pahana hajuna.

Jos jotain tästä moduulista ainakin täytyy ehdottomasti jäädä käteen, on se, että vessanpyttyyn ei laiteta mitään muuta kuin mitä pytyllä istuessa sinne pystyt ähkäämään. Ei terveyssiteitä, vanupuikkoja, tekareita, hiuksia tai ruoantähteitä – ei edes keiton jämiä. Vaikka jätevesien käsittelytekniikkaa on kehitetty paljon, viemäriin kuulumattomat asiat ja esineet aiheuttavat silti yhä silloin tällöin tukoksia sinne kertyessään ja ylimääräisiä kustannuksia. Vessanpönttö ei ole roska-astia. Toivottavasti tulevaisuudessa osaamme välittää ja ymmärtää aina vain enemmän!

Mervi Tiermas
Kestävän kehityksen opiskelija

HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelman opiskelijat kirjoittavat Kumisaapas-blogiin kaksi kertaa kuukaudessa osana Yhteisillä aalloilla -hanketta.

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}