Pilkittelyitä

Nyt ovat sitten ensimmäiset pilkkireissut tehty. Menestys on ollut vaihtelevaa. Madesesonkikin meni ohitse vähillä reissuilla ja ilman saalista. Ahventa sentään olen päässyt maistelemaan. Omista heikohkoista saaliista huolimatta uskallan suositella pilkkimistä rentouttavana harrastuksena kaikille. Saamattomuus menee siis pilkkijän omaan piikkiin.

Suomi on siitä mukava maa, että veden äärelle on aina lyhyt matka. Sopivia pilkkipaikkoja löytyy usein aivan kotimaisemien tuntumasta. Pilkkimisestä saakin mukavan koko perheen yhteisen harrastuksen. Parhaassa tapauksessa palkintona on pussillinen terveellisen aterian aineksia.

Pilkkimisen alkuun pääsee ilman suuria hankintoja. Helpoiten oikeanlaiset varusteet saa hommattua lähimmän kalastustarvikeliikkeen osaavan myyjän opastuksella. Samalla saa usein vinkkejä parhaista kalapaikoista. Mukavan halpa harrastuskin pilkkiminen on. Pilkkeihin saa kyllä hukattua pienen omaisuuden (nimimerkki ”kokemusta on”), mutta muutamalla hyvin valitulla pilkilläkin pärjää. Kalastuslupaakaan et erityiskalastuskohteita lukuun ottamatta pilkkimiseen tarvitse.

Pilkkimisestä puhuttaessa monelle tulee mieliin kuva pilkkiavannolla nököttävästä vanhasta, parrakkaasta miehestä. Onneksi pilkkivesillä vielä kuitenkin törmää silloin tällöin myös naisiin ja nuoriin. On kuitenkin totta, että pilkkiminen ei nuorten keskuudessa ole se kaikkein suosituin harrastus. Ukkoutuminen vaivaa pilkkijäitä.

Viestejä Vanajavedellä –hanke on mukana edistämässä tämän hienon harrastuksen jatkuvuutta viemällä koululaisia pilkille. Ahvenen sähköttäessä siiman päässä syttyy toivon mukaan mahdollisimman monelle kipinä jatkaa hyvin alkanutta pilkkijän uraa. Ja niinhän se on, että minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa.

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}