Mikäpä olisikaan hienompaa kuin saada unelmiansa kala itsesidotulla perholla. Se on enemmän kuin mahdollista, kun aloitat perhokalastuksen ja perhonsidonnan.
Tavan mukaan olen blogissani esitellyt jonkin itselleni tärkeän luonnonläheisen harrastuksen. Tällä kertaa vuorossa on siis perhonsidonta.
Perhonsidonta on sorminäppäryyttä ja tarkkuuta vaativa harrastus, jota moni upeasti sidottuja levysiipisiä lohiperhoja nähnyt varmasti pitää mahdottoman vaikeana puuhana. Totuus on kuitenkin se, että yksinkertaisillakin perhoilla saa kalaa ja kuka tahansa oppii pienellä harjoittelulla sitomaan kalastavia perhoja.
Mielenkiintoisinta perhonsidonnassa on mahdollisuus rakentaa koukulle kalan kulloistakin ravintoa jäljitteleviä perhoja. Kun on talvi-illat urakoinut perhonsidonnan parissa, voi kesällä kaivaa tyytyväisenä perhorasiasta juuri sopivan perhon sille varovaisesti pinnassa käyvälle aralle taimenelle. Talvi onkin mielestäni parasta aikaa sitoa perhoja ja unelmoida isoista kaloista, kesällä keskitytään sitten itse kalastamiseen.
Nykyään sidontamateriaalit ovat hyvin monipuolisia ja sitojalle on kalastusliikkeissä tarjolla jos jonkinlaista joulukuusenkoristetta. Tekokuiduille on toki paikkansa, mutta silti mikään ei voita kunnollisia luonnonmateriaaleja. Metsästävällä perhonsitojalla onkin edessään unelmatilanne, kun sidontamateriaalit saa hankittua kuin vahingossa saaliin sivutuotteena. Useimpien riistaeläinten ja -lintujen karvat ja höyhenet ovat mitä parhainta raaka-ainetta ottaviin perhoihin.
Perhonsidonta on mukaansa tempaavaa ja hauskaa, joten ei muuta kuin kokeilemaan. Kuvan perhoilla muuten saatiin kaikilla kala viimeisimmällä kalareissullani. Eikös olisikin kivaa saada kala itse tehdyllä pyynnöllä.