Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Pikkutyttö rutisti isoa, hymyilevää karvakasaa ja tunsi leveän evän pörröttävän hiuksiaan.
Viiksistä sai ottaa kiinni ja vetääkin hellästi. Ja halata uudelleen. Tapaamisesta jäi tarra muistoksi. Albumiin laitettiin kaverikuva.
Näin tapahtui Linnanpuistossa lasten onkitapahtumassa pari vuotta sitten.
Pikkutyttö oli 1,5-vuotias tyttäreni ja Onni-Monni jättikokoinen, sininen Vajavesikeskuksen pehmomaskotti.
Tämän jälkeen kuvaa on katseltu usein. Olemme käyneet muissakin tapahtumissa Onni-Monnia halaamassa, ja bonganneet vilkuttavan kalan lehdestä, lyhytelokuvista ja äidin työpaidasta. Nyt tyttäreni on nelivuotias, samoin Onni-Monni.
Vaikka tyttäreni onkin nähnyt Onnin tavallista muksua useammin, ovat muiden lasten reaktiot olleet suunnilleen samankaltaiset.
Onni-Monni ihastuttaa aina taaperosta täysikasvuiseen, ja saa jopa teini-ikäisetkin ottamaan yhteisvalokuvia Facebookin profiilikuvaa varten.
Marraskuun lopussa Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Arxissa järjestetyssä Onni-Monnin poikasten Kallen ja Kaislan konsertissa sen taas huomasi: saman autuaan onnellisen hymyn sekä tyttäreni että puolta vanhempien lasten kasvoilla heidän juostessaan Onnin syliin.
Sitä ei aikuinenkaan unohda.
Heidi Kontio, Viestejä Vanajavedellä-hankkeen projektisihteeri (äitiyslomalla)
heidi.kontio@hame.fi