”Paljon on vettä virrannut Vantaassa sitten…” eteläisissä syrjäisissä rannikkokaupungeissa asuvat sanovat kun haluavat kuvastaa ajankulua ja sinä aikana tapahtuneita muutoksia. Täällä Hämeessä sanonnan voisi kääntää muotoon ”Paljon on vettä virrannut Vanajassa…”
Vanajavesi on mielenkiintoisen mallinen järvi; sen alku- tai loppupistettä on vaikea määrittää tarkasti. Yhden tulkinnan mukaan Vanaja alkaa yläjuoksulla Miemalanselältä. Tosin toinen voisi sanoa, että Vanajan pinnan taso vaikuttaa ylöspäin Kernaalanjärvelle saakka. Samoin alajuoksulla Vanajanselän alapuoliset järvenselät esiintyvät kartalla omilla nimillään, mutta käytännössä ne ovat Vanajan osia. Ainakin Lempäälän kanavalle ja Herralanvirran säännöstelypadolle saakka. Vai ovatko? Vanajanselkä sentään on melko yksiselitteinen allas, Lepaanvirran ja Sääksmäen siltojen välissä.
Vesimäärät jotka Vanajaa pitkin vuosittain kulkevat ovat huikeita.
Hämeenlinnan kohdalla Vanajavesi on kapea ja näyttää melkein joelta. Viranomaiskielellä se on ”lyhytviipymäinen järvi”. Arkikielessä usein myös ”ränni”. Vanhassa 1850-luvun kartassa lukee Tavastehus fjärden, Hämeenlinnan selkä. Niin tai näin, kaupungin kohdalla Vanaja on selvästi järvi. Vettä kaupungin ohi virtaa keskimäärin 21 m3/s. Tämä tekee vuorokaudessa 1,8 miljoonaa kuutiota, vuodessa 662 miljoonaa kuutiota. Jokaiselle hämeenlinnalaiselle siitä riittäisi henkilökohtaiseen käyttöön 9700 m3, 9,7 miljoonaa litraa vuodessa.
Lepaalla Vanaja tunkeutuu jälleen kapeaan uomaan. Hattulanselän ja Lepaan välillä vesi vaihtuu laskennallisesti kertaalleen kahdessa viikossa. Lepaanvirrassa vettä kulkee keskimäärin noin 24 m3/s. Jos istut tunnin Mierolan sillan kupeessa terassilla nauttimassa alkukesän auringosta, ohitsesi valui vettä 86 miljoonaa litraa.
Vanajanselän jälkeen Sääksmäen siltojen ali kulkee vettä keskimäärin 34 m3/s. Vanajanselän pääaltaassa vesi viipyy reilun vuoden päivät. Todellisuudessa pintakerroksen vesi vaihtuu nopeammin, alusvesi hitaammin.
Valkeakosken kautta Kärjenniemenselän kautta Rauttunselälle (ts. Vanajalle) tulee koko Hauhon ja Längelmäen reittien vesimäärä, n. 40 m3/s. Rauttunselällä yhdistyvät näin kaksi merkittävää vesistöreitin haaraa. Nykyään Valkeakosken yläpuolelta tulevien reittien vedet ovat puhtaampia kuin Vanajanselältä tulevat, joten sekoittuessaan Rauttunselällä eri lähteistä tulevat vesimassat ajautuvat eri kerroksiin. Puhtaammat Valkeakosken suunnan vedet jäävät yleensä pinnalle.
Vanajaveden pinta-ala ilmoitetaan eri lähteissä hieman vaihtelevasti. Jos käytämme lukua 119 km2, voidaan laskea, että järven pinnasta haihtuu taivaan tuuliin keskimääräin vuoden aikana 95 miljoonaa m3.
Lempäälän kohdalla keskivirtaama on jo noin 70 m3/s. Se tekeekin 2,2 miljardia kuutiota vettä per vuosi. Huimaavaa!