Rantapenkoilla kasvavat puut ja pensaat kaatuilevat vanhuuttaan tai jäiden kaatamina jokiin ja muodostavat paikoin uoman yli läpitunkemattomia esteitä. Järvien välisillä jokiosuuksilla on aikaisemmin uitettu puutavaraa ja muutoinkin liikuttu nykyistä enemmän. Rannoissa on myös pidetty karjaa laitumilla, mikä on osaltaan pitänyt rantavesakkoa kurissa.
Tänään satunnaisen kanoottiretkeilijän matka saattaa muistuttaa enemmän viidakkoseikkailua kuin matkaa taittavaa maisemien ihailua.
Jokien vesialueet kuuluvat rantakiinteistöjen hallinnoimille osakaskunnille tai joskus yksittäisille kiinteistöille. Hämeessä osakaskunnat (ent. kalastuskunnat) ovat valtaosin järjestäytyneitä ja pitävät sääntömääräiset kokoukset sekä huolehtivat yhteisten vesialueiden hoidosta. Puut taas kasvavat jokipenkoillaan maa-alueella, joka on yksittäisten kiinteistöjenomistajien omistamia. Joella voi olla myös ojitus- tai perkausyhtiö, joita perustettiin erityisesti 1950-luvulla huolehtimaan maanviljelysalueiden peruskuivatuksesta. Perkausyhtiöön kuuluvat vaikutusalueensa kiinteistöt. Nykyään moni rantakiinteistön omistaja ei välttämättä edes tiedä kuuluvansa sellaiseen, mikäli kokouksia ei ole pidetty säännöllisesti ja osakasmaksuja kerätty. Mikäli perkausyhtiö on aktiivinen, on sen vastuulla uoman kunnossa pitäminen. Tämä tapahtuu osakasmaksujen turvin.
Vanajavesikeskuksen toimialueella kommentteja tukkoisista uomista on kuulunut erityisesti metsäisiltä Janakkalan Haapajärveen laskevan Kaartjoen sekä Renkajoen varsilta. Lammin-Hämeenkosken-Kärkölän-Hausjärven suunnalla taas on esittää hyvä esimerkki siitä, kuinka melontaharrastajat ovat ottaneet ohjat käsiinsä ja tekevät vapaaehtoisvoimin vuosittain mittavan työtuntimäärän raivaustalkoissa.
Jotta kauniit vesistöreittimme saataisiin taas kuljettavaksi ja näkyviin, tulisi osakaskuntien, rantakiinteistöjen omistajien ja mahdollisten perkausyhtiöiden aktivoitua ensin kartoittamaan ja sitten raivaamaan pahiten joet tukkivat esteet pois. Mukaan toimintaan voisivat lähteä myös kylä- tai kotiseutuyhdistykset tai muut järjestöt. Suurin vastuu uoman kuljettavuudesta kuuluu kiinteistönomistajille, sillä puut ovat heidän omaisuuttaan ja ilman maanomistajan lupaa muiden ei ole mahdollista lähteä puita kaatamaan.
Kokonaan jokiuomia ei kannata risuista ja puuaineksesta tyhjentää, sillä ne toimivat vesieliöstölle ja kaloille erinomaisina elinympäristöinä. Samoin rannan puusto varjostaa jokea ja pitää veden lämpötilan viileämpänä. Veteen putoavat lehdet ja muu karike on myös tärkeä ravinnon lähde lukuisille pohjan selkärangattomille eläimille. Nämä puolestaan ovat kalojen ja ranta- ja vesilintujen kannalta elintärkeitä. Pienet metsäpurot voivat olla myös metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joiden metsäkäsittelylle on laissa omat pykälänsä.
Joka tapauksessa jokiuomat kaipaavat nykyistä parempaa huolenpitoa, jotta niissä pääsee kulkemaan vesi, kalat ja ihmiset. Maanomistajat ovat tässä avainasemassa, ja siksi jokainen voisi käydä omia nurkkiaan katselemassa ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.