Elettiin kuumia kesäpäiviä 1960-luvun puolessavälissä. Kaverini kanssa soutelimme puuveneellä Hämeenlinnan keskustan liepeillä.
Soutaminen tuntui välillä raskaalta noin 10 –vuotiaista pojista ja pitihän venettä alkaa muuttamaan purjeveneeksi. Masto ja puomi haettiin metsästä, purjemateriaali kinuttiin äidiltä. Vanha lakana kelpasi hyvin siihen tarkoitukseen. Kun kaupungin alueella oli harjoiteltu purjehtimisen taitoja, oli aika lähteä pidemmälle retkelle. Kaverini siskot olivat Lusin kesäsiirtolassa leirillä ja sinne päätimme lähteä vettä pitkin.
Lähes 30 km:n matkaan lähdettiin eräänä aamuna aikaisin. Tuulta ei ollut sopivasti ja melkein koko matkan piti soutaa. Illalla olimme Vanajanselän alkuosassa ja varmaan niin poloisen näköisiä, että eräs moottoriveneilijä tuli kyselemään avun tarvetta. Tuo avulias veneilijä hinasi meidät veneellään viimeiset kilometrit ja löysimme oikean paikan. Laitoimme teltan läheiseen saareen ja kävimme seuraavana päivänä Lusissa vierailulla.
Pian oli kuitenkin eväät syöty ja kotiinlähdön aika. Alku sujui vauhdikkaasti purjeen avulla ja suntissa, eli Vanajanselän alkuosan kapeikossa, olikin meno jo hurjaa. Pahimmaksi onneksi maston kiinnike irtosi veneen pohjasta ja siihen päättyi purjehdusosuus. Koko loppumatka oli soudettava kaupunkiin asti. Onneksi perässä lipuvaan uistimeen iski kuha kotiinviemiseksi. Illalla oltiin perillä ja voi vain arvata miten huolissaan kotiväki oli. Siihen aikaan mukana ei ollut muuta Nokialaista kuin kumisaapaat.
Kari Rannisto
vesistöasiantuntija
Hämeen ELY-keskus
kari.rannisto@ely-keskus.fi