”Olen asunut tällä rannalla vuodesta 1970 enkä koskaan ennen ole nähnyt järven pohjaa laiturin päästä!”
Tämän kommentin kuulin elokuussa Hattulassa Vanajaveden rannan asukkaalta ja samankaltaisia ovat olleet omatkin havaintoni tänä kesänä. Vesi on ollut hämmästyttävän kirkasta eikä sinilevääkään ole esiintynyt Vanajalla ennen elokuuta.
Lyhyt ja leuto talvi ennusti aluksi melkoista hajakuormaa vesistöön, kun maa ei kunnolla edes jäätynyt ja jäi lumettomaksi. Alhainen sademäärä ja vaatimattomat kevättulvat ehkäisivät kuitenkin isot ravinnehuuhtoumat pelloilta ja metsistä. Kesän koleus ei sekään ollut suotuisa levien kasvulle. Loppukesällä aiheutti ruskeanharmaa kalvo veden pinnalla monille harmaita hiuksia ja mekin saimme useita yhteydenottoja turvesoilta tulleista pölypäästöistä. Selitys tälle ilmiölle oli kuitenkin luonnollinen, kyse oli kuusen suopursuruosteen itiöistä.(kuva)
Elokuun lopulla, kun vedet viimein lämpenivät, alkoivat myös leväkukinnat. Ne ovat olleet paikoin melko runsaita ja esimerkiksi Äimäjärvellä ja Vanajanselän Lusinlahdella on tehty havaintoja kuolleista kiiskistä. Matalissa lahdissa lämpimän veden aikaan hajoavat levät kuluttavat niukat happivarat vedestä ja pienet kiisket näyttävät olevan ensimmäisiä happikadon uhreja.
Juuri nyt näyttää siltä, että kesä jatkuu edelleen. Itsekin porhallan järvelle näyteahvenien hakuun ja pääsen nauttimaan syyskuun alun sumuisesta aamusta järvellä. Kyllä se syys sieltä saapuu, tuulet nousevat ja sekoittavat hyvin happea kylmeneviin vesiin. Näin talveen valmistautuminen järviekosysteemissä alkaa.