Maaliskuun lopulla Tero Ahvenharju, opettaja-tuutorini HAMK:sta ja kaikkien forssalaisten kestävän kehityksen opiskelijoiden innoittaja, kirjoitti tässä samaisessa blogissa siitä, kuinka ”käytännön osaaminen ei synny luokkahuoneissa, vaan aidoissa oppimisympäristöissä”. Tätä ajatusta olen nyt parhaillani toteuttamassa Vanajavesikeskuksessa, jossa suoritan ensimmäistä harjoitteluani korkeakouluopinnoissa. Olen iloinen päästessäni oppimaan ja työskentelemään minulle tärkeiden asioiden parissa.
Tulevana ympäristösuunnittelijana olen saanut oppia kestävän kehityksen periaatteista. Kiertotalous, resurssiviisaus, materiaalitehokkuus, energiatehokkuus ja ekologisuus tuntuvat olevan nykypäivän muoti-ilmauksia, joita viljellään niin mediassa kuin muuallakin. Hifistelyä tai ei, tämä asiat liittyvät olennaisesti kestävän kehityksen mukaiseen ajatusmaailmaan.
Termi ”kestävä kehitys” määritellään usein siten, että se tarkoittaa luonnonvarojen ja muiden elinympäristömme resurssien käyttöä niin, ettemme vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuutta hyödyntää niitä tasavertaisesti. Kestävyydellä on kolme eri ulottuvuutta, jotka linkittyvät toisiinsa: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Ekologinen kestävyys perustuu toimiseen luonnon kantokyvyn rajoissa käyttämällä luonnonvaroja kestävästi ja tukemalla luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Taloudellinen kestävyys edellyttää talouden tasapainoista kasvua, joka on pitkäjänteistä eikä perustu velkaantumiseen. Taloudellinen kestävyys luo olosuhteet myös sosiaaliselle kestävyydelle. Sosiaalinen kestävyys perustuu ihmisten tasa-arvoiseen hyvinvointiin, joka siirtyy aina sukupolvelta toiselle. Oikeudenmukaisuus, erilaisuuden hyväksyminen, turvallisuus, avoimuus ja yhteistyö toteuttavat sosiaalista kestävyyttä. Sen yhteydessä puhutaan myös kulttuurisesta kestävyydestä, mikä siis tarkoittaa kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuuri-identiteetin vaalimista sekä aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista sukupolvelta toiselle.
Vanajavesikeskus, ihmiset sen ympärillä edistävät näitä arvoja tällä alueella. Vanajavesikeskuksen viisi toimintalinjaa edustavat esimerkillisesti kestävän kehityksen ulottuvuuksia. Vesien suojeluun, tutkimukseen, kunnostukseen ja hoitoon linkittyvät niin ekologinen, sosiaalinen kuin taloudellinenkin kestävyys. Vesistön kunnostus ja hoito auttavat parantamaan sen ekologista tilaa, mutta parhaimmillaan se edistää myös vesistön tuntumassa elävien ihmisten sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä. Talkootyöt ja yhteisten panoksen antaminen oman kotijärven hyväksi tukevat niin ympäristön kuin ihmistenkin hyvinvointia.
Otsikon termi ”kekeily” on varmaankin syntynyt kestävän kehityksen (keke-)opiskelijoiden suusta. Iloinen joukkomme haluaakin edistää kekeilyn leviämistä kaiken kansan pariin.
Elina Laine
vanajavesikeskus(at)vanajavesi.fi
Harjoittelija, Vanajavesikeskus