Kappale kauneinta Suomea

Otsikon sanoin lauloi nyt jo edesmennyt Erkki Junkkarinen aikoinaan kuulijoilleen radiossa ja tanssilavoilla. Nyt tuo samainen kappale on tehnyt alitajuntaani vahvan come-backin erityisesti niinä päivinä, jolloin työmatkani taittuu pyöräillen Hattulasta kohti Hämeenlinnaa.  Sitkeä korvamatokin on saanut uuden nimen  ‘Kappale kauneinta työmatkaa’.

Lähes kaikki mikä Suomen luonnossa on parasta, löytyy työmatkani varrelta. On vuoroin peltoa ja metsää, siltoja, solisevia ojia, golfkenttiä, linnun laulua ja palanen Aulangon puistometsää. Matkan varrelle mahtuu myös pupujusseja, joutsenia, kartanomiljöötä sekä Hattulan vanha ja uusi kirkko. Perillä kuin sokerina pohjalla odottaa rantareitin päässä Hämeen linna puistoineen. Ja kaikkia näitä näkymiä saattelee vieressä polveileva Vanajavesi, joka kruunaa täydellisesti hämäläisen maiseman ja muistuttaa myös siitä minkä hyväksi päivittäin töitäkin teemme.

Yhtään haikeana en muistele takavuosien päivittäisiä junamatkoja pääkaupunkiseudulle. Edes vuodet eivät ole pystyneet kultaamaan helteisiä  matkustusmuistoja täpötäysissä ja kuumissa junanvaunuissa.

Kunpa  vielä kehitettäisiin tallennusväline, johon saisi mukaan äänen ja kuvan lisäksi myös tuoksut ja tunteet. Siinä kohden, kun syksy alkaa tuntua liian pitkältä, pimeältä ja kolealta, olisi nautinnollista hetkeksi upota edellisen kevään ja kesän tunnelmiin. Saisi unelmoida hetken auringonvalosta, uudesta orastavasta keväästä tuoksuineen ja lempeästä kesätuulesta kasvoilla.

Minulla on ihan  varmasti yksi Suomen parhaista työmatkoista.

 

 

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}