Vanajavesikeskuksen tiimi osallistui taannoin Raumalla järjestettyyn Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaariin. Kolmannen seminaaripäivän teemana oli ”Kannattava hoitokalastus?” Kysymysmerkki viittaa juurikin tarkastelemaan myös sitä näkökulmaa, onko hoitokalastus aina soveltuva ja riittävän tehokas vesistön kunnostusmenetelmä. Kokemuksia löytyy laidasta laitaan ja niitä ruodittiin myös Raumalla.
Asumisen jätevedet ja teollisuuden pistekuormitukset vähenivät voimakkaasti 1970–1980-lukujen aikana. Vesilainsäädäntö kehittyi ja tietämys vesistöjä kuormittavista tekijöistä kasvoi, mikä loi edellytyksiä aikaisempaa laajamittaisemmille kunnostuksille, muun muassa Lahden Vesijärvi-projektille vuonna 1987. Vuonna 1989 tehtiin ensimmäiset ravintoketjukunnostukseen tähtäävät tehokalastukset Vesijärvellä. Vesijärven pitkäaikaiset hoitokalastuskokemukset osoittavat, että menetelmä on onnistunut hillitsemään rehevyys- ja sinilevähaittoja sekä parantanut järven kalataloutta.
Arviolta 500 järveä oli välittömän kunnostuksen tarpeessa 1980-luvun lopulla. Jo tuolloin kunnostuksille oli vaikeaa löytää rahoitusta, koska valtio ohjasi kunnostusvaroja vain muutamaan uuteen kohteeseen vuosittain. 1990-luvulla järvien kunnostusinto kasvoi edelleen, kun monia hoito- ja suojeluyhdistyksiä perustettiin. Nykyisin kunnostusten rahoittajina toimivat pääasiassa kunnat, paikalliset asukkaat, yritykset ja yhdistykset. Valtiolla ei ole ensisijaista velvollisuutta kunnostaa järviä ja sen vastuun katsotaan liittyvän lähinnä asiantuntija-apuun sekä kunnostusmenetelmien kehittämiseen. Nykyisin Suomessa on arvioitu olevan yli 1500 kunnostuksen tarpeessa olevaa järveä. Suurin osa kunnostuskohteista on pieniä ja paikallisia, joten niitä ei voida kunnostaa alueellisten toimenpideohjelmien puitteissa. Siksipä oma-aloitteiset paikkakuntalaiset ja aktiivinen yhteistyö ovat avainasemassa kunnostuksen onnistumisessa ja niiden merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa.
Yle Satakunta uutisoi maaliskuussa 2015, että valtion ”tukivitkuttelu” uhkaa Satakunnassa sijaitsevan Pyhäjärven kuntoa. 20-vuotissyntymäpäiviään tänä vuonna viettävä Pyhäjärven suojelurahasto ja Pyhäjärvi-instituutti ovat luoneet merkittävän toimintaympäristön Pyhäjärven tilan parantamiseksi. Ja siinä on esimerkillisesti onnistuttu: järven ravinnekuorma on pienentynyt ja veden laatu parantunut. Merkittävässä roolissa on ollut niin ikään hoitokalastus. Nyt kalastajien tukia jakanut Pyhäjärvi-instituutti on joutunut ikävään tilanteeseen, kun valtion viime vuodelle suullisesti lupaamia tukirahoja ei ole tilitetty. Hoitokalastus vaatii pitkäjänteistä työtä ja se jatkuvuuden turvaamiseksi on etsittävä uusia yhteistyökumppaneita ja rahoituslähteitä yhteiskunnalta saatavan tuen huvetessa, tai ainakin sen ollessa hyvin epävarmalla pohjalla. Pyhäjärvi-instituutin vesistötoimialan päällikkö Anne-Mari Ventelä nosti Raumalla puhuessaan esiin jo tehtyjen ja tulevien tutkimusten, tiedon ja seurannan merkityksen: vesistön hyvän tilan jatkuva ylläpitäminen tulee edullisemmaksi kuin se, että joudutaan kunnostamaan jo huonompaan tilaan päässyttä vesistöä.
Suomen ympäristökeskuksen tekemien laskelmien mukaan hoitokalastus olisi kustannustehokas vesiensuojelutoimenpide niin maa- kuin metsätaloudessakin, kun tarkastellaan särkikalojen mukana vesistöistä poistuvaa fosforia. Mutta se ei kuitenkaan poista tarvetta vähentää liian suurta ulkoista kuormitusta, koska sen huomiotta jättäminen tekee hoitokalastuksen täysin hyödyttömäksi.
Aivan kuten ihmisetkin, vesistöt ovat yksilöitä, eivätkä kaikki kunnostusmenetelmät sovellu jokaiseen järveen. Jotkin järvet ovat luonnostaan reheviä, joten niiden muuttaminen karuiksi on perusteetonta. Kunnostustoimenpiteiden jälkeenkin järvi saattaa edelleen pysyä rehevänä, mutta se onkin sille ominainen, luonnollinen tila. Vesistön ominaisuudet ja valuma-alue huomioon ottaen tulisi valita soveltuvin menetelmä, eikä se ole aina välttämättä Vesijärven tapaan hoitokalastus. Näin on käynyt esimerkiksi Keski-Suomessa Jyväsjärvellä, jolla on keskeinen asema Jyväskylän kaupungin edustalla. Siellä tehdyt hoitokalastustoimenpiteet (vuosina 2004-2006) eivät tuottaneet toivottua tulosta. Yksi hyvä selitys löytyy siitä, että Jyväsjärvi on yksi Päijänteen pohjoisten osien lahdista, joten pienemmät toimenpiteet Jyväsjärvellä todennäköisesti hävisivät suuren Päijänteen aaltoihin.
Saaliin kaupallista käyttöä tulisi myös edistää. Sisävesiemme kalat tulisi nähdä hyödyntämiskelpoisena resurssina, josta saa jalostamalla lisäarvoa kun niitä lähdetään viemään markkinoille. Lähiruuan menekin jatkuva kasvu tukisi sisävesiemme kalojen paluuta suomalaiseen ruokakulttuuriin. Näin hoitokalastuksen tarpeen voisi nurinkurisesti ajatella olevan ohi, eikä siihen tarvittaisi tukirahoitusta, vaan (hoito)kalastus olisi kannattavaa liiketoimintaa.
Tämän juhannuksen sää näyttää otolliselta vaikkapa onkimisen suhteen, joten toivotan Kumisaappaan lukijoille kalarikasta jussia!
Elina Laine
vanajavesikeskus(at)vanajavesi.fi
harjoittelija, Vanajavesikeskus
Tutustu Vesistökunnostusverkoston toimintaan sen kotisivuilla ja/tai peukuta sitä facebookissa!