1800-luvulla Suomeen tuotu isosorsimo on laajalle eri vesistöihin levinnyt vieraslaji, joka vie alaa luontaisilta rantakasveiltamme. Vaikka isosorsimoa ei ole vielä luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, on esiintymien kartoittaminen tärkeää. Ongelman laajuuden selvittämiseksi tarvitaan aktiivista salapoliisityötä, jossa sinäkin voit olla avuksi!
Isosorsimo on alun perin kasvanut lauhkeilla alueilla Euroopassa ja Aasiassa. Tarkemmin alkuperäinen levinneisyysalue ylettyy Länsi-Euroopasta Keski-Siperiaan asti. Sittemmin se on levinnyt myös Uuteen-Seelantiin, Australiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Kuten esimerkiksi Suomessa laajasti tunnettu komealupiini, myös isosorsimo on tuotu Suomeen 1800-luvulla rehu- ja koristekasviksi. Rehukäytön osalta odotukset olivat suuret, mutta lehmille isosorsimo ei maistunut.
Komealupiinin kuva: Jouko Rikkinen (vieraslajit.fi)
Varhaisimmat tiedot isosorsimon istutuksesta ovat jo 1860-luvulta, mutta etenkin 1800-luvun loppupuolella sitä on istutettu paljon erityisesti kartanoiden pihoille. Istutusta on tehty useissa paikoissa Hämeessä ja Lounais-Suomessa. Nykyään isosorsimoa kasvaa etenkin Etelä-Suomessa jokien ja järvien rannoilla sekä ojissa, mutta yksittäisiä havaintoja esiintymistä on tehty jopa Oulun korkeudella. Vaikka isosorsimon leviäminen on ollut aikanaan hidasta, on sen kasvu kiihtynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Tähän voivat vaikuttaa osasyinä esimerkiksi kasvin elinvoimaisuus ja se, ettei sillä ole luonnollisia kilpailijoita tai vihollisia Suomessa.
Kartanoiden pihoilta jokivarsien riesaksi
Alkuperäiseen tarkoitukseensa sopimaton isosorsimo jätettiin kasvamaan vapaaksi. Ilmeisesti paikoittain sitä on tarkoituksella jätetty tai istutettu koristekasviksi jokien varsille. Kartanoiden tiluksilta levinnyttä isosorsimoa pidettiin haittakasvina jo 1980-luvulle tultaessa, vaikka se oli siihen aikaan vielä harvinainen. Vesi- ja Ympäristöhallinnon koetoiminnallinen vesikasvien poisto osoitti tosin tulevan hankaluuden kasvin kanssa. Kokeilut Hausjärven Haminanvuolteelta vaativat kolme niittokertaa ennen kuin kasvustot onnistuttiin hävittämään, lisäksi vedessä kelluville lautoille ei voinut tehdä ajan tekniikalla mitään.
Kuva: Ville Yrjänä
Eniten aikakauden havaintoja isosorsimosta on Vanajaveden alueelta, tosin muutamia esiintymiä löytyy myös pohjoisemmasta, kuin myös muualla Suomessa. Vuonna 1948 Viljo Erkamo kartoitti isosorsimon levinneisyyttä Jokiniemestä, ilmeisesti Keravanjoesta, Vantaanjoen suuhun. Saman alueen kasvusto kartoitettiin uudestaan 1990-luvulla ja suuria muutoksia isosorsimon määriin ei ollut tapahtunut. Silloin kirjattu kasvu oli muutamia kasvustoja, mutta nykypäivänä tilanne on toinen.
Iso riesa isosorsimosta
Ilmastonmuutoksen aiheuttama vesistöjen lämpeneminen ja rehevöityminen parantavat säännöstellyissä rantavesissä viihtyvän isosorsimon selviytymistä. Viime vuosina isosorsimo on levinnyt voimakkaasti etenkin Selkämereen laskevan Kokemäenjoen vesistöalueella, sekä Suomenlahteen laskevan Kymijoen vesistöalueella. Isosorsimon esiintymät ovat lisääntyneet ja ne muodostavat esimerkiksi Vantaanjoen alajuoksulla pitkiä ja osin yhtenäisiä kasvustoja.
Keväällä 2021 HAMKin kestävän kehityksen opiskelijat kartoittivat isosorsimohavaintoja. Tarkoituksena oli löytää yhteneväisyyksiä maaperien ja havaintopaikkojen vesistöjen ekologisten tilojen välillä. Työ toteutettiin Hämeen ammattikorkeakoulun ja Vanajavesikeskuksen yhteisessä Isosorsimo -hankkeessa, joka jatkuu vielä kevään 2022 ajan. Kartoitus perustui asiantuntijoiden ja kansalaisten tekemiin havaintoihin. Todellisuudessa isosorsimon esiintyvyys on kuitenkin havaintomäärää suurempi. Vieressä olevassa kuvassa näkyy isosorsimon esiintymätiheys valuma-alueittain 2010-luvulla.
Kuva: Ville Yrjänä
Isosorsimo on esimerkki aggressiivisesta vieraslajista, joka aikoinaan tuotiin Suomeen hyötykäyttöä varten, mutta joka on sen jälkeen vallannut alaa luontaisilta kasvilajeilta. Isosorsimon runsas kasvu jokien ja vesien varsilla on ongelma jo valmiiksi uhkaavasti rehevöityvissä vesistöissä. Toinen haitallinen vieraslaji, komealupiini on nykyään yleinen näky tienvarsilla. Komealupiinia on enää mahdotonta pysäyttää, mutta isosorsimon leviämistä voidaan vielä estää ja hidastaa.
Sinustako ilmiantaja?
Isona apuna leviämisen kartoituksessa ovat kansalaishavainnot. Jos salapoliisityö innostaa, kannustamme kaikkia teitä lukijoita opiskelemaan isosorsimon tuntomerkit täältä (https://vieraslajit.fi/lajit/MX.40510) ja suuntaamaan järvien ja jokien rannoille tarkoin silmin ennen kaikkea nauttimaan luonnosta, mutta myös auttamaan isosorsimon levinneisyyden kartoituksessa. Ja kun sitten löydätte isosorsimoa jostakin, voitte ilmoittaa havainnostanne täällä (https://vieraslajit.fi/ilmoita/MHL.85/MX.40510 ) Lähde siis mukaan kartoittamaan isosorsimon levinneisyyttä!
Kirjoittajat:
Sointu Härkönen, Emmi Kivioja, Siiri Storhammar
HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelman opiskelijat kirjoittavat Isosorsimoblogia osana viestinnän opintojaan
Lähteet:
https://vieraslajit.fi/lajit/MX.40510
https://vieraslajit.fi/lajit/MX.38950
https://www.cabi.org/isc/datasheet/81510
https://yle.fi/uutiset/3-7471392
https://www.forssanlehti.fi/lounais-hame/isosorsimo-saa-nyt-kylla-luvan-lahtea-8480
https://www.vanajavesi.fi/2020/wp-content/uploads/2019/03/3.-Levinneisyys.pdf
https://vieras-cms.laji.fi/wp-content/uploads/2020/12/Vesikasvit_Havina_raportti.pdf
https://www.vanajavesi.fi/isosorsimo-rantojen-riesasta-resurssiksi/