Rantoja valtaavan isosorsimon torjunta on haastavaa, mutta siihen on syytä ryhtyä aikailematta. Miten tämän heinäkasvin kuriin saamisessa voi onnistua ja mitä keinoja siihen on käytettävissä?
Isosorsimo on ihmisen 1800-luvulla rehu- ja koristekasviksi tuomana levinnyt maahamme, mutta nyt tämän vieraslajin leviäminen pitäisi saada pysäytettyä. Torjunta onnistuu helpoimmin siinä vaiheessa, kun kasvusto ei ole levittäytynyt kovin laajalle alueelle. Apua olisi myös siitä, että kasville löydettäisiin järkevää hyötykäyttöä. Hämeen ammattikorkeakoulun ja Vanajavesikeskuksen yhteisessä Isosorsimo-hankkeessa etsitäänkin soveltuvia käyttötapoja kuten biokaasun tai bioetanolin valmistus. Torjuntatoimet eivät tietenkään saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa rantojen ja vesistöjen eliöstölle tai virkistyskäytölle. Ajoituksessa ja toimeenpanossa pitää ottaa huomioon esim. lintujen pesintä. Rantakasvillisuudella on
luonnossa oma tehtävänsä, eikä sitäkään pidä turhaan tuhota. Koneelliset tavat torjunnassa ovat yleisempiä, mutta muitakin tapoja käytetään ja testataan. Blogissamme kerromme tapoja torjua isosorsimoa ja niihin liittyviä huomiota.
Niittämisessä ei yksi kerta riitä
Isosorsimokasvustoa voi poistaa niittämällä maalta ja vedestä, käsin tai erilaisilla telaketjuilla tai pyörillä kulkevilla niittokoneilla tai kelluvilla kaislaleikkureilla. Niittäminen ei ole kasvin hävittämisessä kovin tehokas tapa, koska vahva juuristo versoo nopeasti uutta kasvustoa. Niittämällä kerättyä kasvimassaa on aina käsiteltävä niin, ettei isosorsimo pääse jätteistä leviämään uusille kasvupaikoille. Jäte voidaan kompostoida tai polttaa. Polttamalla siemenet tuhoutuvat varmasti. Niitto olisi
tärkeää toteuttaa oikeana ajankohtana. Tehokkain niittoaika on heinä-elokuun vaihde. Jos tarkoitus on niittää useamman kerran, kannattaa ensimmäinen niitto tehdä juuri ennen kasvien kukkimista ja seuraavat 3–4 viikon välein. Yli 0,1 ha alueen niittoon tarvitaan niittolupa, mikäli se tehdään koneellisesti. Alkukesän niitoissa on tärkeää huomioida lintujen pesimärauha.
Ruoppaus vaatii harkintaa ja osaamista
Koneellisesti ruoppaamalla voidaan laajojakin kasvustoja poistaa juurineen. Ruoppauskone voi olla maalla kulkeva, kelluva tai amfibiomallinen. Ruoppaaminen on yleensä luvanvaraista ja se on syytä suunnitella huolella yhdessä ammattilaisten kanssa. Isommat ruoppaukset suositellaan tehtävän talvella jään päältä, jolloin jää ja maapohja kantaa kaivumassojen kuljetuskaluston. Pienemmät ruoppaukset voi toteuttaa syksyllä tai varhaiskeväällä, pääsääntöisesti 1.9.–30.4. välisenä aikana. Lintujen pesintäaikoja ja kalojen kutuaikoja on vältettävä. Suojelu-, Natura- ja muilla linnuston kannalta merkittävillä alueilla työaika onkin lyhempi: 1.10.–31.3.
Entä muut keinot?
Kemiallisia torjunta-aineita ei voi käyttää, koska niitä ei saa päästää vesistöihin. Sen takia kasvustoja on käytännössä vain vähitellen eri tavoin näännytettävä, niin että ne eivät pääsisi tekemään siemeniä ja kasvattamaan juuristojaan. Näiden keinojen suhteen tehdään edelleen selvitystyötä, eivätkä ole siksi käyttöön vakiintuneita. Aiheen tiimoille kaivattaisiinkin lisää resursseja.
• Perinteinen kitkeminen: Jos isosorsimokasvusto ei ole kovin laaja, yksinkertainen ja halpa keino on mekaanisesti poistaa kasvit juurineen, eli kitkeminen kuokalla, talikolla tai
käsin. Menetelmä on työläs, kuten jokainen juolavehnää puutarhastaan kitkenyt osaa kertoa. Kitkemisessä on tärkeää pitää huoli, ettei kasvin osia jää veteen. Vedessä ne jatkavat helposti kasvuaan ja levittäytyvät vielä laajemmalle alueelle. Kitkemistä ja niittämistä voi myös yhdistää. Yksi tapa on suunnata torjuntaponnistelut aluksi rajatulle alalle ja kasvattaa aluetta seuraavina vuosina.
• Pressukesannointi: Hämeen ammattikorkeakoulun, Vanajavesikeskuksen ja Vesijärvisäätiön yhteisessä hankkeessa on kokeiltu myös kasvuston tukahduttamista niin, että se peitetään valoa läpäisemättömällä pressulla. Tästä torjuntatavasta ei ole saatu kovin hyviä tuloksia, koska pressun poistamisen jälkeen kasvusto alkoi melko nopeasti toipua.
• Karjan laidunnus: Laidunkausi alkaa perinteisesti keväällä kasvukauden alussa. Tällöin myös karjan aiheuttama kasvun hillinnän vaikutukset ovat
suurimmillaan, kun kasvin kasvuvoima heikkenee ja kukinta vähenee. Yleisesti oletetaan, että isosorsimo on huono ravintokasvi eläimille sillä usein loisivan nokisienen sekä matalan energiapitoisuuden vuoksi. Myös isosorsimon sisältämä syanidi on mahdollisesti ongelmallinen ja vaatii lisätutkimuksia. Luken tekemästä rehuanalyysistä käy ilmi isosorsimon vastaavan tuloksiltaan vanhaksi päässyttä luonnonheinää tai myöhään korjattua heinää, mutta kuitenkin parempaa kuin olki.
Torjunta alkaa tunnistamisesta
Isosorsimon erottaminen muista vesikasveista on äärimmäisen tärkeää lajin torjunnassa. Kun isosorsimoa löytyy, siitä voi ilmoittaa vieraslajihavainnon sivuilla. Vesikasvien poistoa suunnitteleville löytyy myös hyvä muistilista ympäristöhallinnon sivuilta. Listassa on viisi huomioitavaa asiaa, jotka tekemällä varmistaa, ettei aiheuta vesikasvillisuutta poistamalla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kirjoittajat:
Elina Piispa, Katri Turto ja Teemu Virri
HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelman opiskelijat kirjoittavat Isosorsimoblogia osana viestinnän opintojaan
Lähteet:
Ymparisto.fi. (2020). Vesikasvien poisto ja niitto. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesistojen_kunnostus/Rantojen_kunnostus/Vesikasvien_poisto
Vieraslajit.fi. (n.d.) Isosorsimo. https://vieraslajit.fi/lajit/MX.40510
Perinnemaisemat.fi. (2022). Laidunnus. https://perinnemaisemat.fi/hoito/laidunnus/
Kuvat: Vanajavesikeskus