Laajan isosorsimokasvuston poisto vesistöstä on monivaiheinen prosessi, jonka toteuttamiseen tarvitaan erityistä konekalustoa. Tämä nostaa vieraslajin poiston kustannuksia, joiden kompensoimiseksi niittojäte olisi hyvä saada hyötykäyttöön. Isosorsimon hyötykäyttöä rajoittavat korkeat kustannukset sekä logistiset ja siemenien säilyvyyteen liittyvät haasteet.
Isosorsimo on luontaisesti Länsi-Euroopasta Keski-Siperiaan ulottuvalla alueella kasvava heinäkasvi, joka on tuotu Suomeen 1800-luvulla rehu- ja koristekasviksi. Nykyään tämä vieraslaji muodostaa laajoja puolikelluvia kasvustoja vesistöjen rannoille etenkin Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueilla. Suurikokoisena kasvina isosorsimo tuottaa paljon biomassaa kasvukauden aikana, jonka vuoksi niittojätteen käyttö biokaasulaitoksen raaka-aineena kuulostaa luontevalta vaihtoehdolta. Jotta massaa voitaisiin hyödyntää biokaasulaitoksella, sen tulee pysyä täysin puhtaana. Tämä edellyttää läjityspaikkojen huolellista valitsemista sekä niitetyn massan suojausta. Näiden lisäksi kuljetus muodostaa merkittävän kustannuserän, johon toteutustapa ja matkan laatu sekä pituus vaikuttavat. Kasvimassan paalaus tehostaisi kuljetusta, mutta toisaalta pidentää prosessia ja lisää kustannuksia. Niittojätteen kuljetus irtonaisena vähentää työvaiheita, mutta toisaalta pienentää kuorman kokoa. Onkin tärkeää huomioida niittopaikkakohtaiset yksityiskohdat kannattavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi.
Kuva 1. Niittomassa on suojattu hiekalta pressun avulla.
Biokaasulaitoksia ei tällä hetkellä ole suunniteltu kuitumaisen kasvin vastaanottoon, joten suurten isosorsimoerien käsittely ei ole ongelmatonta. Mahdollisten esikäsittelylaitteiden hankinta ja uuden raaka-aineen varastointitarpeet lisäävät jälleen kustannuksia. Lisäksi massan puhtaanapito asettaa omat vaatimuksensa tässäkin suhteessa. Mikäli haasteet biokaasulaitoksen laitteiston ja varastoinnin kanssa saadaan ratkaistua, pitää päättää mihin isosorsimomassaa sisältävä mädätysjäännös sijoitetaan. Kokemusta siitä ei vielä ole, mutta osviittaa antaa muusta kasvibiomassasta tuotettu mädätysjäännös. Käyttötapaa valittaessa tulee huomioida riski isosorsimon leviämisestä ja mädätysjäännöksen kustannukset sekä käsittelyn ja käytön hyötysuhde. Muiden kasvien siementen osalta tiedetään, että riittävä lämpötila ja altistumisaika tuhoavat siementen itämiskyvyn. Tämän ei voida kuitenkaan yksiselitteisesti todeta pitävän paikkaansa isosorsimon kohdalla, koska sen osalta siementen säilymistä ei ole saatavilla tutkimustietoa. Siementen säilyvyys on ratkaisevasti vaikuttava tekijä tämän vieraslajin leviämisen välttämiseksi.
Mädätysjäännöksen monipuoliset mahdollisuudet
Mädätysjäännöksen hyötykäytöstä on paljon kokemusta ja käyttömahdollisuuksia on useita. Alkutuotannossa mädätysjäännöstä on hyödynnetty pelloilla lannoitteena ja maanparannusaineena. Viherrakentamisessa sitä on käytetty kompostituotteena ja mullan tuotannossa. Kaatopaikoilla mädätysjäännöstä on lisätty kaatopaikan pintarakenteisiin. Aiemmin kaatopaikoille on sijoitettu mädätysjätettä myös ilman sen kummempaa hyötytarkoitusta, mutta lainsäädännön muutoksen myötä se on nykyään kiellettyä. Mädätysjäännös voidaan hyödyntää polttamalla energiaksi, jonka jälkeen syntynyt tuhka voidaan käyttää lannoitteena. Uusimpana tutkimuksen kohteena on mädätysjäännöksen hyödyntäminen biohiileksi. Isosorsimoa sisältävän mädätysjäännöksen soveltuvuutta näihin käyttötapoihin ei voida varmuudella sanoa ennen kuin saatavilla on tarkempaa tietoa siementen säilyvyydestä mädätysprosessin aikana.
Kuva 2. Koneellista poistoa maalla ja vedessä.
Perinteisillä koneilla isosorsimon poisto ei ole kustannustehokasta, joten tehokkaammille vesikasvien niittoon soveltuville koneille olisi tarvetta. Niittojätteen laajamittainen hyödyntäminen parantaisi kannattavuussuhdetta entisestään. Sen edellytyksenä on kuitenkin vielä useiden, tällä hetkellä avointen, kysymysten ratkaiseminen.
Blogikirjoitus pohjautuu Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opiskelijoiden projektityön raporttiin (Jokipii, S., Määttä, J., Pylkkänen, H., Selänpää, T., Särkinen, S. & Yrjänä, V. (2021). Isosorsimon poiston kannattavuusanalyysi), joka on toteutettu osana Vanajavesikeskuksen ja Hämeen ammattikorkeakoulun Isosorsimo – rantojen riesasta resurssiksi -hanketta.
Kirjoittajat:
Tuija Selänpää, Matilda Sokka, Suvi Lähteenmäki & Juhana Karpo (tiimi 4, monimuoto)
HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelman opiskelijat kirjoittavat Isosorsimoblogia osana viestinnän opintojaan