ISOSORSIMOBLOGI: Isosorsimon historia ja tulevaisuus Suomessa

Katsaus isosorsimon tiestä vieraslajina Suomeen, sen leviämishistoria ja pohdintaa leviämisen tulevaisuudesta ilmaston muuttuessa.

Tie Suomeen

Glyceria maxima, suomeksi isosorsimo, on rantavesissä viihtyvä ruohokasvi, jonka aggressiiviseen leviämiseen on alettu kiinnittää kunnolla huomiota vasta viime vuosina. Umpeenkasvua ja virtausolosuhteiden muutoksia aiheuttavan ja muutenkin alkuperäisiin vesiekosysteemeihin vahvasti vaikuttavan kasvin päätyminen kotivesillemme ei varsinaisesti ole sattumaa. 

Kuten isosorsimonkin tapauksessa, 1800-luku näyttäytyy vieraslajien kontekstissa varsin synkkänä vuosisatana. Esimerkiksi eri ympäristöorganisaatioiden ylläpitämää vieraslaji.fi-portaalia tutkiessa, voi huomata yhtäläisyyksiä nykyisellään haitallisina pidettyjen vieras- ja tulokaslajien maailmanlaajuisessa leviämisessä. Monet lajeista on siirretty joko tarkoituksella, tai vahingossa alkuperäisiltä esiintyvyysalueiltaan juuri 1800-luvulla. Isosorsimon alkuperäinen maantieteellinen esiintyvyys on jo itsessään laaja. 

Tarkat esiintyvyysalueet ovat osittain historian hämärissä, mutta karkeasti aluetta voidaan rajata Itämeren eteläpuolisille alueille, Länsi-Euroopasta Keski-Siperiaan. Sittemmin ihmistoiminnan seurauksena, isosorsimo on levinnyt lähes jokaiselle mantereelle. Suomeen joidenkin lähteiden mukaan isosorsimo olisi tuotu ensimmäisen kerran jo 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, Mynämäelle. Ensimmäiset varmat havainnot sijoittuvat kuitenkin 1800-luvun puoliväliin, jolloin etenkin Hämeessä ja Lounais-Suomessa isosorsimoa istutettiin kartanoiden pihapiirejä koristamaan. 

1900-luku – isosorsimon hiljaiseloa ja ensimmäiset kartoitukset

Isosorsimon leviämistä on kartoitettu vuosien varrella, ja aluksi leviäminen oli melko hidasta. Esimerkiksi Vantaanjoen ja Keravanjoen isosorsimokasvustoja kartoitettiin vuonna 1948 kasvitieteilijä Viljo Erkamon toimesta. Uusi kartoitus alueelle tehtiin 1990-luvulla, jolloin kartoitusten perusteella huomattiin, että isosorsimon leviämien tällä aikavälillä ei ollut erityisen voimakasta, vaikka uusia kasvustoja oli havaittavissa. Vasta viime vuosikymmeninä kasvi on runsastunut voimakkaammin, ja isosorsimoa esiintyykin rantavyöhykkeen alueella yhteisenä, pitkänä kasvustona. 

Pitkälle 1900-luvulle isosorsimon levinneisyys pysyi suhteellisen vakaana. Tähän vaikuttavia seikkoja ovat olleet todennäköisesti ajalle tyypillinen tulviminen, rantojen laidunnustoiminta, piisamikannan runsaus ja vakaammat ilmasto-olosuhteet. Isosorsimon poistoa kokeiltiin ensimmäisen kerran 1900-luvulla. Vesi- ja ympäristöhallinto tutki vuosina 1972–

Kuva: Isosorsimon esiintymistiheys Suomessa 1980–1989 (Maanmittauslaitos & SYKE)

1986 vesikasvien poistokokeilujen yhteydessä isosorsimon niittoa Hausjärven Haminanvuolteessa. Isosorsimo hävisi kolmen niittokerran jälkeen, mutta kelluvien kasvustojen poistossa niittokoneista ei ollut hyötyä. 

Viime vuosisadalla heräsi ajatus isosorsimosta rehukasvina. Isosorsimo maistui kuitenkin karjalle heikosti, minkä sittemmin on arvioitu johtuvan rehun sisältämästä nokisienestä, heinällä loisivasta sienestä.  Nykytiedon mukaan isosorsimossa usein tavattu nokisieni alentaa sen ravintoarvoa, jonka vuoksi isosorsimon hyötykäyttö eläinten ravinnoksi on jäänyt vähäiseksi. 

Nykypäivän tilanne - leviäminen kiihtyy

Tällä hetkellä isosorsimo levittäytyy yhä pohjoisemmaksi ja nykyisellään sitä tavataankin jo Oulussa saakka. Kasvi on yleinen etenkin eteläisessä Suomessa järvien ja jokien hiesu-, savi- ja liejurannoilla sekä ojissa ja erityisen runsaasti Isosorsimoa on Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöissä. Kasvissa olevat juuripaakut leviävät helposti, jolloin uuteen paikkaan levittäytyminen käy nopeasti. Isosorsimon leviämistahdin ollessa nopea, uhkana on, että se syrjäyttää muita alkuperäiskasveja. Isosorsimoa ei useinkaan tunnisteta vieraslajiksi, mikä voi osaltaan vaikeuttaa sen torjuntaa. Myös kasvin hävittäminen on haastavaa, sillä kasvustot ovat jo monin paikoin niin isoja, että hävittämiseen tarvitaan maansiirtokoneita. 

Kuva: Isosorsimon esiintymistiheys Suomessa 2010–2019 (Maanmittauslaitos & SYKE)

Tulevaisuus ilmaston lämmetessä?

Tulevaisuudessa isosorsimo todennäköisesti syrjäyttää yhä enemmän alkuperäislajeja, erityisesti rantakasveja. Kasvi hyötyy ilmastonmuutoksesta ja se tulee luultavasti lisääntymään tulevaisuudessa entisestään. Isosorsimon torjunta on ensisijaisen tärkeää ennen kuin se ehtii levitä hallitsemattomasti. Torjuntakeinot ovat työläitä, kalliita ja niitä on tehtävä pitkäjänteisesti. Tehokkaimmiksi keinoiksi on todettu ruoppaus, pressutus ja niitto, jota on tehtävä säännöllisesti, jopa kolme kertaa kasvukauden aikana. Joillakin paikkakunnilla laidunnus on otettu uudelleen käyttöön taistelussa isosorsimoa vastaan. Esimerkiksi Tampereen kaupungin vuosille 

2021–2026 Iidesjärven rantalaitumille laatimassa hoitosuunnitelmassa ehdotetaan isosorsimon hävittämistä laiduntamalla. Laiduntamista kokeiltiin viimeksi 2000-luvun alkupuolella, onnistunein lopputuloksin. 

Isosorsimon hyötykäyttöä tutkitaan parhaillaan. Selvityksessä olevia hyötykäyttömuotoja ovat biokaasun, biohiilen ja bioetanolin tuotanto sekä sen käyttäminen karjan rehuna uusin menetelmin. Mahdollinen läpimurto hyötykäytössä saattaisi toimia torjunnan lisäkannustimena ja saada isosorsimoesiintymät hallintaan tai jopa laskuun. 

Kirjoittajat:

Suvi Hamunen, Olliveikko Silvonen, Minna Helasti, Sonja Laitinen

HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelman opiskelijat kirjoittavat Isosorsimoblogia osana viestinnän opintojaan


Lähteet:

Hoskari, P. (n.d.). Isosorsimon torjunta Mallinkaisten järvellä - kunnostus- ja hoitosuunnitelma. https://asiakas.kotisivukone.com/files/mallinkaistenjarvi.fi.kotisivukone.com/2021/Sorsimotta_siistimpaa/Raportti_Isosorsimon_torjunta_Mallinkaistenjarvi_Pirjo_Hoskari_opinnayte.pdf

Jauni, M., Ryttäri, T., Huusela, E. & Urho, L. (2021). Tavoite 9: Punaisella listalla olevat lajit, joita haitalliset vieraslajit uhkaavat. https://vieras-cms.laji.fi/wp-content/uploads/2021/10/luke-luobio_75_2021_Vieraslajit.pdf

Kuoppala, M., Väisänen, A., Hellsten, S. (2014). Sisävesien vieraslajit- vesikasvit.

https://vieras-cms.laji.fi/wp-content/uploads/2020/12/Vesikasvit_Havina_raportti.pdf

Laji.fi. (n.d.). Isosorsimo – Glyceria Maxima. https://laji.fi/taxon/MX.40510/invasive

Söyrinki, R. (2021). Iidesjärven rantalaitumen hoitosuunnitelma. Tampereen kaupunki.  https://www.tampere.fi/tiedostot/i/jfh3llILZ/Iidesjarvi_hoitosuunnitelma_2021-2026.pdf

Tallinen, P. (2020). Ilmastonmuutoksen vaikutus Suomen luontoon esimerkkiympäristöissä. https://docplayer.fi/204543080-Ilmastonmuutoksen-vaikutus-suomen-luontoon-esimerkkiymparistoissa.html

Tampereen kaupunki. (2004). Tampereen luontopolut, Iidesjärvi. https://www.tampere.fi/liitteet/53TUKUoRr/iidesjarvi.pdf

Vanajavesikeskus. (n.d.). Isosorsimo- rantojen riesasta resurssiksi. https://www.vanajavesi.fi/isosorsimo-rantojen-riesasta-resurssiksi/

Vieraslajit.fi. (n.d.a). Isosorsimo. https://vieraslajit.fi/lajit/MX.40510

Vieraslajit.fi. (n.d.b.) Vieraslajit. https://vieraslajit.fi/lajit

Yle. (2014). 1800-luvulla lehmille tuodusta isosorsimosta tuli rantojen riesa, jolle pärjää vain kaivinkone. https://yle.fi/uutiset/3-7471392

Kuvat:

Maanmittauslaitos. (n.d.). [kartta]. Avoimien aineistojen tiedostopalvelu. osoitteesta https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta

SYKE. (n.d.). [kartta]. Vesien tila. http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikarttaviewers/Html5Viewer_2_11_2/Index.html?configBase=http://paikkatieto.ymparisto.fi/Geocortex/Essentials/REST/sites/VesikarttaKansa/viewers/VesikarttaHTML525/virtualdirectory/Resources/Config/Default&locale=fi-FI

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}