Isosorsimo on Suomessa vieraslaji, joka tuotiin maahan 1800-luvulla karjan rehuksi. Isosorsimolla ei ole luontaisia kilpailijoita tai vihollisia Suomessa ja siksi se leviää nopeasti. Isosorsimo on elinvoimainen kasvi, joka aiheuttaa rantojen umpeenkasvua. Vahvalla leviämisellään se korvaa luontaisen ranta- ja vesistökasvillisuuden, jolloin se myös muuttaa haitallisesti kalojen ja rapujen elinympäristöjä. Isosorsimo muuttaa hapellisia, nopeasti virtaavia vesistöjä hapettomiksi ja virtaamattomiksi kosteikoiksi. Suuret isosorsimokasvustot haittaavat myös virkistyskäyttöä, kuten kalastamista, uimista ja veneilyä. Isosorsimoa onkin kuvailtu ekosysteemi-insinööriksi, eli lajiksi, joka muuttaa elinympäristöään itselleen edulliseen suuntaan ja samalla muokkaa huomattavasti alueen alkuperäistä ekosysteemiä.
Yleisiä tunnistuspiirteitä
Isosorsimo on 1–2,5 metriä korkea, kirkkaanvihreä monivuotinen heinäkasvi. Se kasvaa vesistöjen rannoilla. Sillä on vankka, ontto korsi ja sen lehdet ovat 5-15mm leveät, alta kiiltävät ja ne suippenevat kärjestä äkillisesti. Isosorsimon kukinto on suurikokoinen, runsashaarainen, jäykkä- sekä karhearakenteinen röyhy. Isosorsimon tähkylöiden koko on noin 3–4 mm pitkiä. Niiden väri vaihtelee kellanvihreästä kellanruskeaan. Isosorsimo kukkii heinä-elokuussa.
Monipuolinen leviäjä
Isosorsimo lisääntyy helposti kelluvien kasvilauttojen ja siitä irtoavien juurenkappaleiden välityksellä, veden viedessä niitä mukanaan uusille kasvupaikoille. Leviämistä tapahtuu myös siemenistä, jolloin esimerkiksi lintujen mukana ne voivat kulkea pitkiäkin matkoja. Lisäksi vesistöjen läheisyydessä laiduntava karja voi levittää kasvia. Siemeniä voi kulkeutua rantojen mudasta vaikkapa koneiston tai kulkuneuvojen renkaiden mukana, käytännössä siis myös ihan vaan kenkienkin pohjissa.
Heinä kuin heinä? Erota isosorsimo muista lajeista
Suomen rannoilla kasvaa erilaisia heinälajeja, joten onkin tärkeä osata tunnistaa isosorsimo muista lajeista ennen hävitysoperaatioon ryhtymistä. Suunnilleen samankokoisia kasveja ovat mm. järviruoko (Phragmites australis) ja piuru (Scolochloa festucacea). Isosorsimon erottaa sen lehtien alapinnan kiiltävyydestä, jotka myös suippenevat äkkiä kärjeksi, näyttäen äkkiseltään jopa katkenneilta. Vastaavasti järviruo’on ja piurun lehdet suippenevat loivasti. Lehden erkanemiskohdassa isosorsimon kieleke on enintään 4 mm ja kalvomainen, järviruo’olla karvainen. Järviruoko on väriltään usein jonkin verran tummempi kuin isosorsimo, joka erottuu vierekkäin kasvaessa heleämmän vihreänä. Kaikkien lajien kukinnat näkyvät röyhyinä, isosorsimo kellanruskeasta kellanvihreänä, järviruo’on sinipunertavana tai ruskeansävyisenä. Isosorsimon ja piurun kukinnot ovat harvahkoja verraten järviruo’on tuuheampaan kukintoon. Järviruo’olla on tähkärangassa hopeanhohtoisia karvoja.
Lajin tunnistus muista vesien heinäkasveista on tärkeää, jotta leviämistä voidaan rajoittaa ja poistotoimia suorittaa mahdollisimman paljon alkuperäisiä lajeja säästäen. Riesaksi levinnyt kasvi aiheuttaa monenlaisia ongelmia rannoillamme, ja sen takia isosorsimon torjuntaan kaivataan myös kansalaisten havaintoja. Näiden avulla torjunnasta saadaan suunnitelmallisempaa ja kestävää. Jos olet havainnut isosorsimoa lähellä tai kaukana, voit ilmoittaa siitä osoitteessa https://vieraslajit.fi/ilmoita.
Kirjoittajat:
Jaakko Leimio, Verneri Leino, Milla Koskinen-Bärholm, Otto Huolman ja Sonja Stedt
HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelman opiskelijat kirjoittavat Isosorsimoblogia osana viestinnän opintojaan
Lähteet:
Invasive Species Specialist Group. (11.4.2006). Global invasive species database: Glyceria maxima. Haettu 4.2.2022 osoitteesta http://www.iucngisd.org/gisd/species.php?sc=891
Vieraslajit.fi. (n.d.) Haettu 3.2.2022 osoitteesta https://vieraslajit.fi/lajit/MX.40510
Viljamaa, L. (2019). Isosorsimon alustava levinneisyyskartoitus Loimijoella ja selvitys Isosorsimon hyötykäyttömahdollisuuksista. [Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/261868/viljamaa_linda.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Laji.fi. (n.d.) Haettu 5.2.2022 osoitteesta https://laji.fi/taxon/MX.40639
Vanajavesikeskus. (2019). [Kuva 1].
Plant Illustrations. (1843-1849). 782116 Phragmites australis (Cav.) Trin. ex Steudel. [Kuva 2].
http://www.plantillustrations.org/illustration.php?id_illustration=110393
Plant Illustrations.(1843-1849). 432987 Festuca arundinacea Schreber. [Kuva 3].
http://www.plantillustrations.org/illustration.php?id_illustration=110392
Plant Illustrations. (1784). 469644 Glyceria maxima (Hartm.) Holmb. [Kuva 4].
http://www.plantillustrations.org/illustration.php?id_illustration=164016