Ilmastomuutos-NYT

Ensin turhaudumme ylhäällä törröttäviin laitureihin ja mataliin vedenpinnan korkeuksiin. Sitten tuskailemme kun pihamaat ja mökkien pohjat ovat kastumassa. Kuluneeseen vuoteen 2017 ehti mahtua molempia erikoisen hydrologisen vuoden tunteita. Eikä kuluva talvi näytä tilannetta juuri rauhoittavan. Useilta latvavesien reiteiltä on kuulunut hätähuutoja uomistaan ylitulvivista joista.

Kelit eivät ole enää Etelä-Suomessa olleet moniin vuosiin sellaisia, kun me varhaiskeski-ikäiset tai sitä vanhemmat ne muistamme. Lumiset ja pitkät talvet ovat vaihtuneet kesken kaiken sulaviin ja aikaisin loppuviin keskieurooppalaisiin keleihin. Kevättulva ei enää ole välttämättä vesivuoden kostein ja eniten virtaava ajankohta. Alkukesät ovat olleet usein kuivia ja puuttuvat kevättulvat yhdistettyinä pitkiin sateettomiin kausiin ovat jättäneet järvialtaiden pinnat mataliksi. Monilla järvillä onkin jouduttu tilanteisiin, joissa vanhat säännöstelyluvat eivät enää vastaa nykypäivän vesivuoden kiertoon saatikka ranta-asukkaiden tarpeisiin.

Säännöstelylupien muuttaminen on todella raskas hallinnollinen harjoitus, joka onnistuakseen vaatii sekä tukun rahaa suunnitteluun ja lupahakemukseen, että rantakiinteistöjenomistajien ja luvanhaltijan vankkaa yksituumaisuutta. Siksi ensin kannattaa selvittää se, salliiko voimassa oleva lupa hienosäätöä sen toteuttamistavassa.

Virtaamahuippujen siirtyminen keväästä talvelle vaikuttaa myös ravinne- ja kiintoainekuormituksen määrään ja ajoitukseen. Me emme edes kovin hyvin tiedä, mitä merkitsee järvien kannalta se, että tulvahuippu huuhtelee maastoa epänormaaliin aikaan. Maaperän routaantumattomuus ainakin lisää maahiukkasten eroosiota. Lisääntyvä sateisuus ja äkilliset rankkasadejaksot voivat tehdä vesiensuojelun toimenpiteet entistä tärkeämmiksi, mutta niiden vaikuttavuus ei ehkä enää riitä kuin hidastamaan huononemista eikä parantamaan nykytilaa.

Käytännön työskentelyssä huonot talvet näyttäytyvät vaikeutena toteuttaa konetöinä tehtäviä kunnostustoimia niin kuin me suomalaiset olemme ne tottuneet tekemään. Jäätyneen maan päältä tai joskus jopa järven jäällä. Näin on voitu käyttää tavallisempi ja edullisempia koneita ja urakoitsijoita on ollut enemmän käytettävissä. Kehnot kelit voidaan kyllä sivuuttaa erikoislaitteilla, mutta kaivurityön tuntihinta saattaa silloin hiukan pompsahtaa.

Oma tarinansa on vielä sään ja hydrologisten muutosten vaikutus vesiemme eliöstöön. Siitäkin tiedämme vielä perin vähän. Toisia lajeja lämpenevät vedet suosivat, toiset taas kärsivät tai joutuvat jopa etsimään uusia asuinsijoja. Joskus pohdin sitäkin, koituiko maskottimme monnin kohtaloksi hävitä Vanajaveden vesistöstä ilmastonmuutoksen seurauksena. Jos, niin nykypäivän suuremmat muutokset vaikuttavat herkimpiin lajeihin varmasti!

Vesistöketjuissa peräkkäiset järvialtaat ja niihin laskevat joet ja purot vaikuttavat toinen toisiinsa. Siksi hydrologiaa ja siihen jollain tapaa puuttumista tulisikin käsitellä koko valuma-alueen laajuisina kokonaisuuksina.

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}