Tämä kesä on ollut viime kesiin nähden poikkeuksellinen. Olemme saaneet nauttia yllättävän monesta aurinkoisesta ja helteisestä päivästä. Kolean viime kesän jäljiltä vain syvästi toivoi, että edes hieman paremmat kelit olisivat luvassa tälle kesälle. Elohopea mittarissa kohosi kuitenkin odotettua korkeammalle pitkäksi ajanjaksoksi.
Heinäkuu oli Ilmatieteen laitoksen mittaushistorian lämpimin ja heinäkuun puolesta välistä lähtien sisävesien lämpötilat olivat koko maassa keskiarvoa korkeampia. Helteiset kelit houkuttelivat niin lapset kuin aikuiset rannoille nauttimaan auringosta ja viilentävästä järvivedestä, eikä aurinkolomaa ollut tarvetta hakea ulkomailta.
Helteillä muisti etenkin puhtaan veden tärkeyden ja kuinka kiitollinen sai olla sen riittäessä koko kansalle. Juomaksi vettä kului normaalia enemmän ja kauppojen juomaosastoille alkoi pikku hiljaa syntyä tyhjiä aukkoja vesihyllyjen kohdalle. Omia kaivoja tarkkailtiin, ettei vesi loppuisi niistäkään. Kun keho kaipasi viilennystä, oli helppo hypätä suihkuun. Jos järvi oli lähistöllä, tarkoitti se myös uimaan pulahtamisen vaivattomuutta. Mutta vaikka kuinka yritti olonsa tehdä mukavammaksi, alkoi pitkään jatkunut helle tuntua tukalalta, eikä ainoastaan meillä ihmisillä ollut tukalaa.
Vesistöissä lämpimät kelit näkyivät vedenpinnan laskuna ja rehevöitymisenä, jonka lämpimät kelit saivat entisestään kiihtymään. Liian lämmin vesi hankaloitti kalojen ja eliöiden elämää, sillä mitä lämpimämpää vesi on, sitä vähemmän siinä on happea sitoutuneena. Rehevöityminen kuluttaa happivarantoja entisestään, jolloin kalojen ja eliöiden asema heikkeni edelleen. Tänä kesänä tavattiinkin simpukka- ja kalakuolemia, jotka todennäköisesti johtuivat järvessä vallinneesta hapenpuutteesta. Myöskään sinilevältä ei voinut välttyä. Ei ollut helppoa siis vesistöissäkään.
Helteinen kesä alkaa kuitenkin olemaan jo ohi ja syksy on tervetullut saapumaan. Se tuo myös vesistöihin helpotuksen täyskierron merkeissä. Syksy siis tarkoittaa omalla tavallaan helpotusta meille ja luonnolle. Voimmekin tyytyväisin mielin vastaanottaa tulevan syksyn viilenevin illoin ja ruskan väriloistoin. Saamme kaivaa kumisaappaat ja sadetakit valmiiksi törröttämään syyssateita odottelemaan. Ja jos jotain on voinut tänä kesänä oppia, niin ainakin rakastumaan sadepäiviin.
Sinna Pohjalainen
Vanajavesikeskuksen harjoittelija
Kestävän kehityksen opiskelija