Hankkeistamisen iloa ja tuskaa

Maailma toimii nykyään projekteina. On lyhyitä ja pitkiä, kalliita ja vähävaraisia, hyödyllisiä ja vähemmän aikaansaavia projekteja. Hankkeita, tempauksia, tapahtumia. Hankkeella on alku ja loppu. Se ei ole kenenkään perustoimintaa. Sillä on jokin tavoite.

Marraskuun lopulla ollaan siinä vaiheessa vuotta, että vesistöväki ympäri maata on pohtinut kiivaasti koko syksyn uusia tulevia hankkeita ja niiden organisoitumista. Useat rahoitusmahdollisuudet ovat avoinna juuri syksyllä ja siihen saumaan on iskettävä jos mielii hankerahoitusta projektilleen saada.

Nykypäivänä juuri millään ympäristönsuojelun tai –tutkimuksen piirissä toimivalla taholla ei ole suoraa ja jatkuvaa budjettirahoitusta toiminnalle, joka ei jollain muotoa liittyisi johonkin projektiin.  Hanke alkaakin elää toiveunielämää jo siinä vaiheessa, kun jonkin ongelman tiimoilta keräännytään yhteen miettimään ensin sitä, kuinka tavoitteena oleva kysymys voitaisiin muotoilla siistiksi paketiksi, hakea sopivat ja kykenevät hankekumppanit ja sitten hakea sille eri tahoilta rahoitusta. Tässä vaiheessa toimijat joutuvat ottamaan suuren riskin siitä, että hanke ei koskaan olekaan rahoitettavien joukossa. Tällöin suuri valmistelutyö voi pahimmillaan mennä täysin hukkaan. Hakemuksen jättämisen ja rahoituspäätöksen saamisen välillä on piinaava odotusaika. Hakemukset eivät aina saa toivottua vastausta. Silloin on syytä pohtia vakavasti oliko vika sysissä vai sepissä. Oliko aihe merkityksetön, rahoituskanava väärä, tekijät sopimattomia vaiko hakemuksen tekninen laatu heikko. Usein vaikean ja monisyisen ympäristökysymyksen pukeminen rahoittajaa kiinnostavaksi paketiksi jo on haaste. Joskus ajankohta on väärä; hankkeen aihe ei ole juuri hakemushetkellä riittävän kiinnostava tai tunnettu.

Vakava ongelma on myös konkreettiseen vesistö- ja ympäristönhoitotyöhön soveltuvien hankerahoittajien puute. Kehittämis- ja innovaatiotyö ajaa ohi tavallisen, arkisen puurtamisen, sellaisen jossa ei keksitä mitään uutta. Kunhan oltaisiin viemässä niitä innovaatiohankkeiden hyviä keksintöjä maastoon ja jalkautettu tuloksia. Jalkauttamista ei juuri rahoiteta hankkeissa.

Parhaimmillaan hanketyö on voimaannuttavaa, monipuolista, opettavaista, yhteisöllistä ja kustannustehokasta. Toimijat eri yhteiskunnan tasoilta toimivat yhteen. Hankkeessa saadaan aikaan tuloksia joita sille oli osoitettu. Hankkeessa suurin osa resursseista menee siihen toimintaan, mikä on tärkeää. Vähemmän tärkeisiin asioihin, kuten hankkeen byrokratiaan ja linjaerimielisyyksiin menee vain vähän panoksia. Hyvä hanke tuottaa samalla jatkoajatuksia siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä ja kenen kanssa.

Hyviin hankkeisiin pitää uskoa siinä vaiheessa kun taas seuraavia hankkeita kehittelemme. Tässä vaiheessa toivotan onnea kaikille ELY-keskusten vesienhoitoavustusten hakuun osallistuneille hankehakemuksille. Viimeinen hakemusten jättöpäivä on 31.11.2016, joten muistakaa lähettää hakemuksenne ajoissa!

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}