Avaan ulko-oven klo 6:30. Pihakuusen latvasta kuuluu käheän pöllön huhuilun kaltainen kumea ääni:
– Hu-huu-huu hu-huu… jatkuu kahdesti ja loppuu huutomerkkinä: – Hu!
Selpelkyyhky on palannut. Kaupunkilaistuneen sepelkyyhkyn ei tarvitse yksin konsertoida, sillä kvartettikavereina reilun viikon ajan ovat muuttolinnuista mukana olleet punarinta, peippo ja Suomen kauneimmaksi linnun äänen kantajaksi valittu mustarastas. Se on huhtikuun alun kevätsointia.
Pihapiirin äänet ovat kattauksen aperatiivi. Tarkoituksena on siirtyä seudun vesien sula-alueille ja pelloille tarkkailemaan lintujen kevätmuuttoa yhdessä muiden lintuharrastajien kanssa. Joukossa on aina mukavampi havainnoida luontoa, ja useampi silmä- ja korvapari löytää enemmän.
Monet vesilinnut lepäilevät keväällä muuttorasituksen jälkeen pelloilla. Linnut näkevät pelloilla pedot kaukaa, ja löytävät apetta vesialueiden ollessa vielä jäässä. Joutsenet, hanhet, sorsat, lokit ja monet pikkukahlaajat kuten viklot viihtyvät muuttomatkoilta palattuaan isommissa ryhmissä pelloilla varsinaisten peltolintujen joukossa. Nyt on erinomainen aika napata kiikarit kaulaan ja suunnata hyville Kanta-Hämeen lintujen levähdyspaikoille.
Kernaalanjärven uimarannalla veden liplatus kuuluu poikkeukselliseti jo nyt. Järvi on vapaana jääkahleista ja lounatuulet ovat taanneet vesilintulajikirjon. Tarkkailijoiden ryhmästä aivan vierestäni kuuluu rauhallinen toteamus:
– Tuo on Suomen kaunein lintu.
Koska tiedän henkilön ihastuksen kohteen, yritän haarukoida kiikareihini mustavalkoista pientä sorsalintujen heimoon ja koskelojen sukuun kuuluvaa uiveloa. Mustavalkoinen koiras löytyy helposti mukanaan ruskeapäinen ja harmaan sävyisempi naaras. Auringon myötävalossa laineilla näemme myös keinuvan iso- ja tukkakoskeloita, laulujoutsenia, haapanoita, tukka- ja punasotkia, taveja, telkkiä ja… sitten kiikareihin ilmestyy sinisorsien joukossa juuri se sorsa, jolla ei ole sinistä siipipeiliä, vaan valkoinen. Kyseessä on harvalukuinen harmaasorsa.
Kurkien, piekanojen ja muiden lukuisten pohjoiseen lentävien lintulajien tiirailun jälkeen matka jatkuu Vanjaveden valuma-alueen peltoaukeille Janakkalassa, jossa kohtaamme varsinaista hanhenmarssia. Sadat metsähanhet seuranaan kymmenet tundrahanhet näkyvät massana lumesta vapailla pelloilla. Tarkkasilmäinen löytää joukosta harvinaisen lyhytnokkahanhen, joka on harhautunut, kenties muuttomatkallaan Huippuvuorille, joukkoon mukaan. Uudet kaakattavat hanhien lentoarmaadat kaartavat tuon tuostakin pellolla laiduntavien hanhien joukonjatkoksi ja saavat säpinää parveen.
Yhteisymmärrys vallitsee havainnoijien mielessä. Edessä oleva henkeäsalpaava näky on taattava tuleville sukupolville, ja sen tulevaisuus on meidän – kaikkien alueen asukkaiden yhteinen myönteinen tehtävä. Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ja Vanajavesikeskus tekevät yhteistyötä alueen ympäristön parhaaksi entistä tiiviimmin. Puhtaat ja rauhalliset vesi- ja maa-alueet ovat tae lintujen ja muidenkin elollisten elinmahdollisuuksille nyt ja tulevaisuudessa.
Panu Villanen, Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry, vpj.
Kuva: Petri Hirva