Vuoden kaunein valo

On pimeä. Lämpömittari näyttää -23 loppiaspäivänä. Sonnustaudun toppavaatteisiin ja lähden ulos. Kaupungin halki kävellessä kävelen myös yhden Forssan suurimman puiston läpi. Lumi narskuu kenkien alla ja kuunsirppi hohtaa taivaalla. Katuvalojen ansiosta näen paikallaan kököttävän rusakon. Se on havainnut minut ennen kuin minä sen. Korvat kääntyilevät ja matkaa jatkaessani joudun lähestymään sitä. Rusakko ampaisee liikkeelle ja katoaa talojen pihoille. Sisään päästessäni näen peilistä huurteiset ripset, otsatukan ja kaulaliinan. Olisin voinut ottaa selfien, mutta härmä oli ehtinyt jo sulaa siinä vaiheessa kun sain puhelimen esiin.

Näillä pakkasilla mittaushistorian lämpimin joulukuu tuntuu etäiseltä. Juhlimme maamme itsenäisyyttä samanlaisessa säässä kuin juhannusta puolta vuotta aikaisemmin. Vain kaksi viikkoa sitten, jouluaattona, laskimme moottoriveneen vesille Kytäjällä ja veneilimme. En ole ikinä veneillyt jouluaattona, saati sitten joulukuussa. Toinen asia, joka tuntuu etäiseltä näillä pakkasilla, on ilmastonmuutos. Nyt on kylmempää kuin tammikuussa keskimäärin. Ilmastonmuutoksenhan sanotaan lisäävän sään ääri-ilmiöitä.

Muistan ne lapsuuden talvet, joina hiihdin päivän pellolla tai laskin mäkeä kavereiden kanssa. Pimeän tultua saatoimme vielä lähteä läheisen koulun valaistulle kentälle luistelemaan. Haluaisin antaa omille lapsilleni kokemuksen talvesta lumilinnoineen ja -ukkoineen, hiihtoineen ja luisteluineen. Lisäksi haluan itse jatkaa hiihtoharrastustani, samoin varmaan ne pari miljoonaa muuta suomalaista, jotka sanovat harrastavansa hiihtoa. Pienessä kaupungissa ei ole tykitettyjä latuja, vaan on odotettava luonnon lunta.

Olen odottanut talvisia säitä jo pari kuukautta, ja aionkin nauttia niistä nyt, kun siihen on mahdollisuus. Pakkanen on vain pukeutumiskysymys. Suosittelen kaikille retkeä pakkassäähän asui sitten kaupungissa tai maalla. Kylminä tammikuisina päivinä auringonvalo on kauneimmillaan ja herättää halun lähteä kuvausretkelle. Valosta kannattaakin nauttia ne muutamat tunnit, kun se on mahdollista.

Sini Hakonen
Kestävän kehityksen opiskelija

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}