Vanajavesikeskuksen tiimi vietti intensiivisen kolmipäiväisen seminaariturneen Etelä-Karjan ja Pien-Saimaan kukkeilla kunnailla, Lappeenrannassa. Tapahtuma oli Suomen ympäristökeskuksen SYKEn koordinoiman valtakunnallisen vesistökunnostusverkoston http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesistokunnostusverkosto vuosiseminaari. Seminaarin järjestämispaikka kiertää vuosittain ympäri maata. Vesistökunnostusverkosto taasen on kaikille avoin verkosto, joka kokoaa tietoa ja kokemuksia vesistökunnostamisesta ja sen vaikutuksista. Mutta ennen kaikkea verkoston tehtävä on jakaa tätä tietoa ja siten kannustaa kunnostusten parissa toimivia aktiivisuuteen. Mukana on tutkijoita, viranomaisia kunnista ja valtiolta, yhdistyksiä, säätiöitä, yrityksiä ja yksittäisiä kansalaisia.
Tällä kertaa vuosittain jaettavan Vuoden vesistökunnostaja –palkinnon kävi pokkaamassa Pro Puruvesi-yhdistys http://www.propuruvesi.fi/. Yhdistyksen vuonna 2010 alkanut taival on nostanut Savonlinnan, Punkaharjun ja Kiteen suunnalla olevan Saimaan osan, Puruveden, kaikkien vesistökunnostusten piirissä toimivien tietoisuuteen. Yhdistyksen toiminta on koko ajan korostanut vapaaehtoistoimijoiden ja maanomistajien osallistumista sekä tietoisuuden lisäämistä oikeana reittinä järven tilan parantamiseen ja ylläpitämiseen. Virallisten palkintoperustelujen lisäksi Pro Puruvesi on todistanut sen, että suurille ja maantieteellisesti laajoille vesialueille voidaan perustaa yhteinen suojeluyhdistys. Vieläpä sellainen, joka saa aikaiseksi asioita.
Seminaarin läpikulkevina teemoina olivat tänä vuonna kosteikot sekä vaelluskalakantojen hoito. Alustuksissa kuulimme monta kokemusta kosteikkojen toimivuudesta. Kosteikko on joko tehokas ravinteiden pidättäjä tai pahimmillaan se vapauttaa ravinteita eteenpäin. Poistotehokkuus vaihtelee myös ajallisesti. Toisaalta, vaikka ravinteiden poisto jäisikin vaatimattomaksi, kiintoaineen sedimentoituminen altaiden pohjaan onnistuu lähes varmasti. Ja vesilintuja, sammakoita ja hyönteisiä ne houkuttelevat varmasti. Kosteikkorakentamiseen näyttää kuuluvan epävarmuustekijä toimivuuden suhteen. Toisaalta ravinteiden poistotehokkuus rakentamisen jälkeen voi parantua useiden vuosien ajan, eikä hyvin tekeytyneeseen kosteikkoon kannatakaan mennä tekemään turhanpäiten kunnostustoimia.
Vaelluskalojen ylösvaellus ja lisääntymisalueiden kunnostus puhuttivat myös. Vuoksi on valtava virta, mutta hyvällä suunnittelulla ja paikan valinnalla myös sen rannoille on voitu rakentaa sopivia matalia kutualueita. Simpeleen Hiitolanjoki on mittakaavaltaan lähempänä täällä kotonurkissa totuttuja virtavesiä. Hiitolanjoella oli nousuesteinä olevien patojen ohittamisen lisähaasteena toiminnassa olevat vanhat sähkövoimalat.
Seminaarista jäi käteen hyvien esitelmien ja käyntikohteiden lisäksi tunnelma siitä, että vesiensuojelu on siirtymässä vähitellen pois yksinomaan viranomaisten ja julkisten tahojen hallitsemista hankkeista kohti kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja toimintamalleja. Harrastustoimintana tapahtuvana se vaatii entistä enemmän huolenpitoa siitä, että hankkeiden vetäjät saavat riittävän tiedon, resurssit ja kannustuksen – ja mahdollisimman kevyen byrokratian taakan. Muutoin meiltä loppuvat innokkaat puuhamiehet ja –naiset. Harrastamisen kai luonteeltaan tulisi olla pääosiltaan hyvää mieltä ja onnistumisen kokemuksia antavaa toimintaa.
Menkäähän siis tutustumaan Vesistökunnostusverkoston mittavaan aineistopankkiin, jota on verkossa sekä kirjallisena että videoina monen sadepäivän varalle. Ensi kesänä verkosto kokoontuu jälleen, tervetuloa silloin myös seminaariin!